Isänpäivä sujui mukavissa tunnelmissa. Koska minulla oli seuraava päivä tavallinen työpäivä, lähdin iltahämärissä ajelemaan kotia kohti. Olo tuntui mukavalta, samoin uusi tuttavuus. Aloin hiljakseen kallistua sille suunnalle, että tästä voisi ehkä jotain isompaakin syntyä. Ainakaan en kovasti toppuuttelisi, jos niin kävisi. Mutta parasta oli antaa asioiden kehittyä omaa tahtiaan. Kiirehtimällä ei mitään hyvää saavutettaisi.

Seuraavalla viikolla tapasimme taas puolen viikon maissa. Olin tuumaillut suhdetta itsekseni ja päätin nyt kertoa miehelle, että halusin lyhentää liekaa, jonka alun perin olin asettanut välillemme. Sen tein, ja silloin kaikki muuttui kuin salamaniskusta.

Yhtäkkiä mies alkoi selvästi vetäytyä kauemmas, ja hänen aiempi minun kiinnostustani selvästi suurempi kiinnostuksensa osoitti pienenemisen merkkejä. Selitystä en kuitenkaan saanut, vaikka aivan selvästi huomasin, mitä tapahtui ja taisin asiaa suoraan kysyäkin. Ei mies kuitenkaan tehnyt loppua orastavasta suhteestamme, vaan päätimme katsoa, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Joskus aiemmin olen kertonut ystävästäni, joka aina silloin tällöin kurkistaa kortteihin kertoakseen minulle, miten maani makaa. Enimmäkseen se on leikkimielistä kurkistelua, mutta on kyllä myönnettävä, että joskus ovat ”katsomiset” osuneet varsin oikeaankin. Nyt päätin taas turvautua korttien kertomaan.

Kuvailin ystävälleni tilannetta, mutta en tietenkään kovin tarkasti. Tarkoitushan oli, että hän katsoisi asioiden laidan korteista eikä vain kertaisi sitä, mitä minä hänelle olin jo asiasta tiedottanut. Ystäväni selasi korttejaan ja alkoi sitten tulkita niitä. Minä olin hänen korteissaan aina Herttakuningatar, ja kulloinenkin sydäntäni lähellä oleva miespuolinen henkilö oli yleensä joku kuningas tai sotilas. En enää muista, mitä maata tai ”arvoa” tämä mies edusti.

Aikansa kortteja syynäiltyään ”povarini” kertoi, että mies salasi minulta jotakin. Hän näki korteissa selvästi toisen naisen. En tietenkään voinut asiaa kokonaan kieltääkään, sillä mistäpä minä olisin tiennyt, mitä mies puuhaili. Olimme sentään jokseenkin vieraita toisillemme tässä vaiheessa. Mutta asia tuntui minusta epäuskottavalta sen vuoksi, että pidimme miehen kanssa varsin tiivistä yhteyttä. Emme tavanneet päivittäin, mutta puhuimme kyllä puhelimessa usein. Tuskin puhuminenkaan olisi onnistunut, jos miehellä olisi ollut luonaan joku toinen.

Asia jäi minua kuitenkin vaivaamaan ja seuraavan kerran tavatessamme kysyin sitä suoraan. Mies kielsi asian ehdottomasti. Siinä vaiheessa en tietenkään voinut muuta kuin uskoa häntä, sillä en lähtökohtaisesti ole kovin epäluuloinen ihminen. Joka tapauksessa epäilyksen siemen oli nyt kylvetty sisääleni ja aloin huomata merkkejä, jotka tavalla tai toisella kielivät siitä, että mies ei ollut minulle rehellinen, vaikka muuta väitti.

Näin jälkikäteen ajatellen ja viisastelumielessä tässä olisi taas ollut lähtemisen paikka. Mutta olin jo aika tavalla ihastunut mieheen, vaikka aloin myös huomata asioita, jotka ikävällä tavalla muistuttivat minua eroon päättyneestä avioliitostani. Ummistin kuitenkin silmäni noilta merkeiltä, vaikka sitä ei tietenkään olisi pitänyt tehdä. Toisen kautta voi myös ajatella, että tie oli kuljettava katkeraan loppuun asti, jottei mitään jossittelun varaa enää jäisi.