Vaikka elettiin vasta lokakuun loppua, alkoivat lintukotolaisten mielet jo kääntyä kohti suurta juhlaa. Osansa siihen saattoi olla uudella, vastasataneella lumellakin, jota jo monin paikoin oli saatu muistuttamaan, mitä odotettavissa oli. Yhteisön guru postasi ihmetystään siitä, että näin aikaisin oli jo alettua hänenkin blogistaan etsiä tuohon juhlaan liittyvää aineistoa. Pohjimmiltaan oli hän kuitenkin tyytyväinen, että kävijöitä riitti. Samapa tuo, mitä olivat haeskelemassa.

Gurun postaus kirvoitti kommentteja toistakymmentä. Kuinka ollakaan ensimmäisenä oli ihmetystä jakamassa VRK, joka kertoi panneensa merkille saman asian. Sitten hän tietäväiseen tapaansa opasti muita muistamaan, että isoveli valvoo, vaikka tästä huomautuksesta ei ainakaan Kärpänen tullut hullua hurskaammaksi, kun ei sitä mitenkään tarkemmin selitetty. Kärpänen ei ymmärrä edes sitä, miten lausahdus sopi asiayhteyteen, mutta eihän se muutenkaan juuri mitään ymmärrä, joten ihmekös tuo?

Vielä sai VRK: ltä satikutia tuo pahamaineinen google, ”joka kirjauttaa kävijän sivullesi aina välittömästi, kun hän etsii vaikkapa kuvahaulla jotakin tiettyä kuvaa” (suora lainaus VRK: n kommentista). Mutta oli VRK muutakin huomannut. Jos Kärpänen VRK: n kommenttiin kirjatun huomion oikein ymmärsi, ihmetteli tämä jonkun vakituisen vierailijan kiinnostusta vanhempia kirjoituksia kohtaan.

Siitäpä oli VRK salapoliisin lailla päätellyt, että kyse saattoi olla vain yhdestä asiasta. Tuo viekas vierailija kulki blogissa sen kirjoituksia läpi kahlaten tarkoituksenaan kopioida sieltä niin kuvat kuin etenkin tekstit, jotka sitten sopivan tilaisuuden tullen ominaan esittäisi.

Nyt ei voi Kärpänen enää pidätellä hymyään. Hyvinpä on viekastelija osannut blogin valita. Kärpänen ei kovin usein ole VRK: n blogissa piipahtanut, joten se ei osaa arvioida sen kirjoitusten ”tasoa”, eikä se toki sille mitenkään kuulukaan. Mutta jos taso on samaa, millä VRK kommenteissaan, myös Kärpäselle laittamissaan, itseään ja mielipiteitään ilmaisee, niin eipä paljon ole kehuskelemista. Ihmetellä täytyy, jos joku sellaista siansaksaa kopioida haluaa ja omana tuotoksenaan esittää. Mutta kuten jo tuli sanottua, ei Kärpänen pysty sanomaan VRK: n blogista oikein mitään, syystä, että sitä niin huonosti tuntee.

Myös UPK tuli kommentoimaan. Mukavaahan se oli, että ihmiset löysivät gurun blogin kuka mistäkin syystä. UPK: lla kävi myös vieraita lähinnä erään harrastuksen innoittamina. Mutta totta oli, että suurta juhlaa alettiin nykyisin hössöttää aivan liian aikaisin.

Lokakuu ehti vaihtua ”kuolleeksi kuukaudeksi”, ennen kuin KHÄ löntysti paikalle. Hänen mielestään piti kyllä saada edes ajatella jo tulevaa juhlaa. Liika oli kuitenkin liikaa jopa KHÄ: n mielestä, mutta voisihan asian ajatella käänteisestikin, jolloin sillä ehkä ei olisi niin päälle tunkevaa vaikutusta. Muuten ei  KHÄ: n mielestä ollut mikään ihme, että hyvien kirjoittajien tekstejä luettiin paljon.

VV heräili myös tähän keskusteluun. Vakain äänenpainoin hän saneli, että ainoa oikea suureen juhlaan sopiva valo oli tavallinen kynttilä. Luoja heitä varjelkoon, jotka keinovaloilla yrittivät juhlan tunnelmaa luoda!

VV: n kannanotto innosti nyt lettuilijan kyselemään, vieläkö toiset polttelivat oikeita kynttilöitä juhlakuusessaan. Hänellä itsellään oli tapana niin vielä tehdä muutaman kerran aina kulloisenkin sesongin aikana. Muutoin saivat sähköiset valosarjat toimittaa jouluvalojen virkaa. Hyvinä pakkastalvina värkkäsi lettuilija ilmeisesti letunpaiston lomassa (Kärpäsen huom!) ulos jäälyhtyjä, joissa oli mukava poltella oikeita kynttilöitä.

Kuollut kuukausi oli hänen mielestään oikein sopiva aika aloitella tällaiset valmistelut. Itse hän ei kuitenkaan ollut laittanut vielä rikkaa ristiin valmistelujen suhteen. Ensin oli juhlittava alta pois laululintukerhon pieni joulu.

Vaikka VV juuri vähän aiemmin oli uhonnut aidon ja oikean luonnontuotteen puolesta, ei hän nyt ottanut kuuleviin korviinsa sitä, että isänmaamme puujalkoja niin ajattelemattomasti suuren juhlan aikaan tuhlattiin ja sisätiloihin raijattiin neulasiaan varistamaan. Itsekin oli hän jo vuosien ajan tyytynyt ”maaöljystä” valmistettuun tekopeliin ja viime aikoina luopunut jopa siitä. Missään nimessä ei hän kuitenkaan ollut poliittiselta kannaltaan ainakaan mikään vihertävä. Sellaista älköön vain kukaan luulko! (Hoh-hoijaa! Kärpänen huokaisee. Jotkut ne osaavat sitten sotkea politiikkaa kaikkeen keskusteluun.)

Lettuilija antoi VV: lle kipakan vastauksen. Tuskinpa se nyt vei Suomen metsätaloutta maalta merelle, jos vanhoja perinteitä kunnioittaen hankki ihminen kuusen, metsästä haetun tai sitä varten kasvatetun huoneeseensa juhlan tuntua tuomaan. Kukkiakin poimittiin, eikä siitäkään tarvinnut kenenkään syyllistyä. Ja jos sattui harrastamaan vaikkapa puutarhanhoitoa tai sisäkukkien kasvattamista tai hankki oikean kuusen juhlaa juhlistamaan, ei tarvinnut siitä syystä omistaa sen paremmin vihreä- kuin punakantistakaan jäsenkirjaa.

Joskus keskustelua seuratessaan oli Kärpänen ollut huomaavinaan, että VV kuului sellaisiin keskustelijoihin, jotka olivat tietävinään lähes kaikesta lähes kaiken, ja häntä kismitti, jos joku uskalsi laittaa hänelle kampoihin tai oli eri mieltä. Nyt hän tivasi lettuilijalta, oliko tämä tosiaan sitä mieltä, että eräitä nimeltä mainittuja kasvejakin sai poimia syyllistymättä mihinkään väärään. Ja totta totisesti kuului kuusi luontoon eikä kaupunkilaisten olohuoneen nurkkaan neulasiaan pudottamaan! Vielä viimeisenä kaneettina kuului kysymys, eikö jokaisella sentään ollut oikeus omiin mielipiteisiinsä.

Hah, hah, Kärpästä naurattaa. Omia mielipiteitäänhän lettuilijakin oli esittänyt, ja siitäkös VV oli hiiltynyt. Sitä paitsi olisi VV voinut piipahtaa (vaikka googlen avulla) tarkistamaan omat tietonsa siitä, mitkä kasvit ovat rauhoitettuja. Hänen mainitsemansa lajit eivät niihin tällä erää kuulu.

Lettuilija ei kuitenkaan polttanut sen enempää lettujaan kuin proppujakaan VV: n provosointiyrityksestä. Totta mooses sai jokainen sanoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta. Jos joku taas halusi oikean kuusen sisälle, hänellä oli siihen oikeus. Neulasia se kyllä varisti, siinä oli VV oikeassa, mutta siivoamallahan ne saatiin pois, samalla kun villakoirat paimennettiin pihalle nekin.

Kyllä se niin oli, että jokainen juhli omalla tavallaan ja nautti juhlastaan joko kuusella tai ilman. Siihen ei muilla ollut nokan koputtamista. Eivätkä ne ulkoiset asiat lopultakaan juhlaa tehneet, vaan ihmisen oma mieli siinäkin eniten vaikutti.