Sateessa saavat Eskot nimipäiviään juhulia, mutta eipä kait tuo haittaa.

Eskil, ”Jumalan kypärä”, on lyhentynyt meillä Eskoksi.

Mää joskus teini-iässä tykkäsin yhestä Eskosta, mutta se oli semmosta kaukorakkautta. Ei se Esko varmaan ees tienny mun palavista tunteistani mitään, ja nyt aatellen on ihan hyvä, ettei tiennykään. Nummisuutareissaki oli Esko, mutta siihen mää en oo sen paremmin tutustunu. Pieniä poikia ei nykysin taijeta juurikaan Eskoiks nimetä, vaikka ihan komea nimihän se on.

Kyllä on mukavaa, ku sataa! Saa olla sisällä eikä tartte tehä mitään, jos ei huvita. Ja mua ei ny satu yhtään mikään huvittamaan! On mukavaa vaan olla ja keitellä välillä kahavia. Mää oon aamusta asti ollu vähä vetämätön. Mahtaako johtua siitä, että eilen tuli liikuskeltua jokseenki liukkaasti.

Sen autojupakan jäläkeen pesin pyykkiä ja järijestelin paikkoja, ku oottelin vierasta illansuussa. Ei se vieraan tulo ollu ollenkaan kirkossa kuulutettu, mutta aattelin, että eipä se haittaa, vaikkei tuliskaan. Sen varijolla sain järijestykseen monta semmosta asiaa ja paikkaa, jotka on mua vaivannu jo ties miten kauan.  Ja niinhän siinä kävi, ettei vierailua tullukaan, mutta mieltä tulipahan vaivanneet työt tehtyä!

Iltapäivällä lähin taas vesijuoksuun uimahalliin. Ei ollu tungosta, ja siks oli niin mukava polskutella siellä taas se tunti. Tunsi oikeen teheneesä jotaki, ku sieltä vielä pyöräili takasi. Mun ystävätär oli isossa kaupassa käyvessään ostanu mulle semmosen urheiluvälineen, joka sillä itellään jo on, ja jonka nimeen se nyt vannoo. Sillä pitäs saaha ihtesä vetreään kuntoon vähä jokaisesta paikasta, ja on mokoma vielä heleppokäyttönenki. 

Sitä mun piti tietenki heti kokeilla. Sen nimi on pelätin, vai oliko se sitteki selätin? Se on pyöreä kakskerroksinen lauta, jonka päällimmäinen osa pyörii. Sen päälle mennään seisomaan ja sitte aletaan linkuttaa ihteään puolelta toiselle niin ku kävellessä tai juostessa. Kohta pitäs löytyä taas piilossa ollu vyötärö ja reisien pitäs hoikentua. Selkän lihakset se kuulemma pistää heti ojennukseen. Ainoa ehto on, että muistaa ja viihtii sitä käyttää.

Mää tiijän kokemuksesta, että väline ku väline tahtoo mulla jäähä käyttämätä. On mulla jumppapallo ja kahavakuulaki, mutta ei niitä oo palijo tullu käytettyä. Jospa tuota pelätintä kumminki käyttäsin. Se tuntuu noista luettelemistani olevan kaikista vaivattomin vekotin. Se lepäilöö tuossa olohuoneen matolla, ja sen päälle on heleppo hypätä aina ohikulukiissa. Oon mää tänäänki veivannu siinä jo monta kertaa.

Ku ei sitä vierasta kuulunu, niin mää lähin vielä ulukoilimakonserttiin samaan paikkaan, jossa viime keskiviikkonaki olin. Mukavaa kesästä musiikkia lepposasti esitettynä oli tarijolla. Mieli virkistyneenä lähin kotiin ja polokasinki vähä eri kautta. Siinä matkan varrella mää taas kahtelin niitä tuhansia lehemuksia, joista eellisiltana kuulin. Komeita on puut, kermakaikkiaan.

Tämä päivä on sitte menny enempi tai vähempi Pelastusarmeijalle. Mutta mitäpä se haittaa. Joskus ihimisen on hyvä vaan olla tekemätä mitään. Taijan kumminki lähteä käymään uuvella kesäkirppiksellä. Näin lehestä, että semmonen on avattu tähän lähelle. Käyn kahtomassa, mitä siellä on. Tämmönen keli on ihan omiaan semmoseen hommaan. Houkuttelin J:aakin mukaan, ja se soitti justiin, että lähtöö mielellään. Saatta ehkä kuulla vähä myöhemmin, millasta siellä oli. Mutta ny mää alan valamistautua reissuun.