Jännittynein mielin avasi selkäsairas ensinnä tulleen viestin. Nyt hämmästyi hän, jos mahdollista, vielä enemmän kuin nähdessään, keneltä viestit olivat. Viesti oli nimittäin lähetetty 15.12. ja vuosilukuna oli edellinen vuosi. Hoh-hoijaa, pikkuisen olivat kauan viestit matkallaan viivähtäneet, kun vasta nyt selkäsairaan kännykkään ennättivät. Missä lie seikkailleet?

No, vaikka olisivat tulleet puoli vuotta sitten, tuskinpa olisivat selkäsairaan elämää suuremmin tulollaan mullistaneet. Viestit olivat nimittäin sitä samaa löpinää, jota kyseinen susipuoli oli aiemminkin harrastanut. Kovasti olisi susi, mukamas, selkäsairaan halunnut tavata. Ihan yhteistä kylpyläviikonloppua esitti vietettäväksi. Ilmoitti paikan, menoajankohdan ja paluunkin. Ja suden autolla olisi saatu köryytellä, kun susi itse siihen aikaan selkäänsä sairasti.

Huvittavinta, mutta sudelle niin tyypillistä oli se, että jokainen ehdotus alkoi sanalla ”ehkä”. Samanlaista oli ollut kaikkien muidenkin tapaamisyritysten kanssa. Jo lähes varmaksikin sovittu tapaaminen oli aina mennyt kiville, kun susi ”yllättäen” olikin joutunut lapsenvahdiksi. Selkäsairas ei noita selityksiä ollut enää aikoihin uskonut, mutta oli ollut uskovinaan.

Tämä viesti ei nyt kuitenkaan ollut tullut perille silloin, kun tarkoitettu oli. Se ei ollut sen paremmin suden kuin selkäsairaankaan vika. Niinpä ei voinut selkäsairas vastata juuta ei jaata suden ”ehkä” –ehdotuksiin. Kun ei vastausta viestiinsä saanut, susi oli sitten vielä laittanut toisen viestin jokusen tunnin kuluttua. Siinä hän pyyteli anteeksi ”julkeaa ehdotustaan” ja toivotteli selkäsairaalle hyvää joulua kaikesta huolimatta.

Näin reilun puolen vuoden kuluttua voi selkäsairas jo nauraa mokomille ”julkeuksille”.  Mutta liekö myöhässä saapunut viesti kuitenkin jonkinlainen enne tulevasta? Pari päivää tämän jälkeen sai selkäsairas nimittäin taas viestin samaiselta sudelta. Tällä kertaa viesti tuli aivan ajallaan. Nyt olisi ollut ruokaa tarjolla, kun joku lupaus oli kuulemma jäänyt joskus pitämättä.

Mikähän lupaus se tällä kertaa mahtoi olla, kun selkäsairaan laskujen mukaan niitä oli lukematon määrä. Ensin ei vastannut hän sudelle mitään, mutta sitten ei malttanut kuitenkaan olla hämmentämättä susisoppaa hiukkasen. Muina miehinä, iloisten hymynaamojen kera tiedusteli hän, mistä suunnasta nyt mahtoi tuulla? Selkäsairaalla kun tuppasivat nuo ilmansuunnat tässä pöllytyksessä väkisinkin sekaantumaan. Ei sitä asiaa tainnut susikaan tietää, kun mitään ei enää vastannut…