Omaisuuden jako oli Soilelle jollain tavalla myös suuri helpotus. Nyt hän saattaisi ryhtyä elämään omaa elämäänsä ja järjestellä sen talouspuolen juuri kuten halusi. Enää ei tarvitsisi kantaa huolta vuokramökkien siivouksista eikä saarimökin laittamisesta talvikuntoon. Raskas veneen kanssa puljaaminen olisi myös entisen talven lumia.
 
Seuraava päivä oli uudenvuodenaatto. Se olisi Soilen virallinen muuttopäivä. Periaatteessa olisi hän kyllä voinut muuttaa vaikka saman tien, mutta hän halusi käydä ilmoittamassa lähinaapureille muutostaan. Illan pimetessä Soile sitten lähti kierrokselleen. Lähinaapureita oli kaksi, joten kovin suuri ei kierroksesta tullut. Molemmissa Soile kuitenkin viipyi hyvän tovin, ja eikös vain Mikko taas ollut tivaamassa, miksi Soile niin kauan viipyi. Tällä kertaa se oli kuitenkin se ja sama. Mikko sai kysellä ja ihmetellä niin paljon kuin halusi. Soile ei enää ollut hänelle tilivelvollinen viipymisistään eikä mistään muustakaan.
 
Kummassakin naapurissa Soilen ilmoitus erosta ja huomisesta poismuutostaan oli suuri yllätys. Eivät naapurit olleet osanneet kuvitella mitään tällaista. Molemmissa paikoissa Soile kuitenkin toivotettiin edelleen tervetulleeksi käymään. Hän oli tähänkin asti pääasiassa hoitanut suhteet naapureihin, ja ne olivat muodostuneet hyviksi. Mikko oli aina ollut mieluummin omissa oloissaan kuin osallistunut naapurivierailuihin.
 
Vuoden viimeinen päivä valkeni harmaana. Soilen mieli ei kuitenkaan ollut harmaa. Hänen edessään siinsi uusi, Mikon tarkkailusta vapaa elämä, jota hän innolla odotti. Uusi koti ei ollut suuren suuri, ei myöskään oma, mutta se ei Soilea haitannut. Siellä hän saisi kuitenkin elää ja hengittää vapaasti tarvitsematta koko ajan kontrolloida käytöstään.
 
Vielä yksi kummallisuus piti Soilen Mikon taholta kokea ennen muuttoaan. Koko yli kaksikymmenvuotisen avioliittonsa aikana eivät Soile ja Mikko olleet viettäneet uutta vuotta muualla kuin kotona tai joidenkin tuttavien luona. Kertaakaan ei Mikko ollut ehdottanut, että he voisivat mennä ottamaan uutta vuotta vastaan vaikkapa johonkin huvitilaisuuteen tai ravintolaan. Jos Soile sellaista olisi ehdottanut, ei Mikko varmastikaan olisi suostunut, ja jos olisi suostunutkin, niin Soile olisi saanut illan kustantaa.
 
Eipä silti, että Soilella suuria haluja olisi ollut moiseen uudenvuoden vastaanottoon. Ravintolassa Mikko kuitenkin olisi juonut itsensä humalaan, eikä Soile välittänyt sellaista katsella. Paras siis pysyä kotona poissa ihmisten silmistä. Nyt ennen Soilen lähtöä Mikko ehdotti, että tämä lähtisi hänen kanssaan illalla ravintolaan. Siihen Soile vastasi, että tuo pyyntö tuli nyt aivan liian myöhään. Enää Soile ei lähtisi Mikon kanssa mihinkään. Ne ajat olivat olleet ja menneet.
 
Sen verran Mikon mieli oli herkistynyt Soilen lähdön lähestyessä, että hän pyysi Soilelta anteeksi kaikkia pahoja sanojaan ja tekojaan. Hän jopa esitti asian pyytämällä, että Soile antaisi anteeksi niin paljon kuin pystyi. Soile vastasi antaneensa jo kaiken anteeksi. Mikään ei jäänyt enää vaivaamaan.
Miten aitoja ja todellisia Mikon anteeksipyynnöt sitten mahtoivat olla, siitä voidaan olla monta mieltä. Tuolla hetkellä tajutessaan jäävänsä nyt aivan yksin Mikko varmasti tarkoitti sitä, mitä sanoi. Myöhemmin, kun aikaa kului ja Soilen petturimaisuus alkoi taas pyöriä hänen päässään, ei hän enää anteeksi pyydellyt. Soile oli taas se ahne, ilkeä ja v….mainen ihminen, jollainen aina oli ollutkin!