Helikopterilla ei matka Tallinnaan kauaa kestänyt. Reilun tunnin kuluttua olivat Punahilkka ja Susi jo asettuneet taloksi kylpylähotellin upeaan sviittiin, jollaisessa Punahilkka ei aikaisemmin ollut yöpynytkään. Hän katseli silmät pyöreinä ja lähes mykistyneenä ympärilleen hypistellen sviitin tavaroita ja esineitä kuin utelias lapsi ihmeitä nähdessään. Susi seurasi huvittuneena Punahilkan vaeltelua sviitissä sanomatta kuitenkaan mitään, mutta saattoi havaita, että Susikin oli tyytyväinen, kun Punahilkan näin oli onnistunut yllättämään.

Sitten Susi ehdotti pieniä tupluureja ennen illan teatteriesitystä. Siihen heillä olisi hyvin aikaa. Se kyllä Punahilkalle sopi, olihan matka lyhyestä kestostaan ja vaivattomuudestaan huolimatta aiheuttanut pientä jännitystä Punahilkan vatsanpohjaan. Nyt oli mukava käpertyä Suden lämmintä turkkia vasten, ummistaa silmänsä unennäköä varten ja nauttia elostaan ja olostaan.

Siihen Susikin oli Punahilkkaa kehottanut, kun tämä vielä matkan aikana oli varovasti kysynyt kustannuksista, jotka kopterilla lennettäessä eivät varmaan aivan pienet olisi. Sen verran suostui Susi paljastamaan, että lentohärveli oli hänellä ”lainassa” eräältä ystävältä, eikä hänen tarvitsisi maksaa kuin polttoainekustannukset, joihin hänellä kyllä olisi varaa.

Tähän selitykseen oli Punahilkan tyytyminen, eikä hän asialla sen enempää päätään vaivannutkaan. Otti iloisena ja tyytyväisenä vastaan sen, mitä tarjottiin, eli tässä hetkessä eikä sairastanut tulevaa tautia.

Teatteriesityksen oli määrä alkaa klo 19. Punahilkka ja Susi heräilivät ehtiäkseen ennen sitä käydä nauttimassa pientä välipalaa, jotta jaksaisivat seurata monen tunnin esityksen loppuun asti. Esityksen jälkeen oli tarkoitus mennä vielä aterioimaan ravintola Chigagoon. Susi oli valinnut paikan, koska piti siellä soitettavasta jazz-musiikista. Punahilkkakin kuunteli mielellään jazzia, joten paikka sopi molemmille hyvin.