Mökki oli rakennettu pellolle, ja sen tontti oli aika iso. Onneks suurin osa tontista oli istutettu metälle. Se oli koivikkoa ja varsinki kesäseen aikaan se oli hyvä näkösuoja maantielle, joka kuluki lähellä. Mehtä ei oikeastaan hoitamista tarvinnu, mutta tontin rannan puoleiseen osaan oli kylyvetty nurmikko. Siihen aikaan vissiin oli semmonen tapa, ja kylyväähän moni nykynenkin kesämökin omistaja mökkisä pihaan nurmikon. Se on kans asia, jota mää en millään vieläkään ymmärrä, vaikka jokahinen saa tietenki omassa pihassaan tehä niin ku ite lystää.

Minusta ois ollu mukavaa, että heinä ois saanu kasvaa vapaasti, kun sen seassa kasvo palijo erilaisia niittykasveja ja -kukkia. Mutta ukolle se ei sopinu. Aina kun mökille tultiin, se het otti viikatteen ja lähti ens töikseen pistämään nurin sitä heinää ja niitä kukkia. Minusta tuntuu, että mitä enemmän mää olisin halunnu ne kukat säästää, niin sitä innokkaammin ukko oli niitä niittämässä. Joskus saatto olla, että heinä sai olla rauhassa jonku päivän, mutta kyllä se aina jossaki vaiheessa pantiin matalaks.

Emmää sitte enää viihtiny pyytäkään niitä kukkia säästämään, ku ei siitä kumminkaan mitään hyötyä ois ollu. Varmaan se sai jonkillaista kieroa tyyvytystä siitä, että mulle tuli paha mieli. Kummää sen huomasin, lopetin pyytelyt, enkä enään ikään sanonu, että pahotin mieleni, ku se heinän taas niitti.

Kaiken lisäks se ei ikinä korijannu pois niitä niitoksiaan, vaan siihen ne jäi kuivamaan. Ku mää siitä joskus huomautin, se sano vaan, että ne on maanparannusainetta. Mäkään en ois saanu niihin koskea, mutta musta oli tosi törkeän näköstä, ku pihamaa oli täynnä kuivaa heinää. Mulla oli alakuaikoina tapana haravoija ne kasaan ja viijä kompostiin, mutta emmää sitte enää viihtiny. Olokoot, aattelin! Siinäpähän maata parantavat!

Muutenki minusta tuntu, että se mökki oli vaan raatamista varte. Aina oli jotaki projektia menossa. Ku tontti oli savimaata, ei rajaoja kovilla sateilla meinannu pysyä millään auki. Joka ikinen kesä sitä auottiin ja sen reunoja vahavistettiin. Millon laitettiin putkia ja viemäreitä ja taas seuraavana kesänä ne otettiin pois ja kokeiltiin jotain muuta systeemiä. Ei siitä ikinä mitään valamista tullu, mutta aina oli jotakin ohtaluun takana takaraivossa painamassa.

Emmää sillon nuorena oikeen ymmärtäny, että se kaikki oli vaan ylimäärästä työtä ja vaivaa, ku vielä oli omakotitalo huolehittavana. Mutta nyt en kyllä semmoseen enää rupeais. Mun mielestä oma kesämökki on omiaan sellaselle, joka asuu kerrostalossa, mutta kaikille muille siitä on pelekkää vaivaa ja vastusta. Semmosen rakentamis- ja ylläpitokustannuksilla asuis vuokramökeissä herroiks koko ikäsä! Eikä tarttis huolehtia siivouksista tai remontin teosta, sen ku asus vaan ja vaihtas aina uuteen maisemaan! Ja voi olla, että riijeltäski vähemmän!