Kun joulu hössötyksineen on saatu elettyä, kääntyvät katseet uuteen vuoteen. Käväisin minäkin kaupassa näin uudenvuodenaattona hakemassa jotakin tarpeellista ja välttämätöntä ruokavaraston täydennystä. Kun ensin sai auton parkkeerattua täpötäydelle parkkipaikalle, oli ostoskorin täytön jälkeen vuorossa kassajonossa seisominen.

Siinä seisoskellessa oli aikaa seurailla muita ostoksille tulleita ja heidän valintojaan. Eivät olleet ihmiset köyhiä eivätkä kipeitä siinä kassalla omaa vuoroaan odotellessaan. Ostoskärryt oli lastattu täyteen virvoitusjuomia, perunalastuja, makeisia, nakkeja, perunasalaattia ja muita uudenvuodenaattoon perinteisesti kuuluvia ruokia. Kaiken kruunasi mojova paketti ilotulitteita, jotka illan hämärryttyä sitten koko perheen voimin ammuttaisiin taivaalle.

Ihmisten järjetön hamstraus tuntuu käsittämättömältä. Suuri osa ostoskärryihin lastatuista ruokatavaroista jää useilla varmasti käyttämättä, kun joulustakin on vielä jäljellä sitä varten varattuja ruokia. On kummallista, miten suurten juhlapyhien aikaan ihmisten arviointikyky ikään kuin pettää. Ruokaa varataan järjettömiä määriä, vaikka nykyään ei taida olla sellaista pyhänseutua, jolloin ei pääsisi kauppaan viimeistään yhden kiinniolopäivän jälkeen. Lisäksi nykyiset kylmäsäilytystilat ovat joka kodissa sellaiset, että ruokaa tosiaan voi varata useammaksi kuin yhdeksi päiväksi tarvitsematta pelätä sen pilaantuvan.

Tuollaista tuhlausta ja yltäkylläisyydessä rypemistä katsellessa ei voi kuin ihmetellä, miten kukaan voi edes puhua lamasta ja huonosta taloustilanteesta. Jopa heillä, jotka saavat toimeentulonsa työttömyyskassasta tai sosiaalitoimiston luukulta näyttää olevan varaa syytää rahaa menemään.

Jos ruokataloudessa vielä säästetäänkin, unohtuu säästäminen viimeistään silloin, kun rakettikauppiaat pystyttävät kojunsa markettien auloihin. Perhe kuin perhe ostaa ilotulitteita 50 -100 euron edestä ja ampuu rahat taivaan tuuliin ilman pienintäkään katumusta.

Jos minä saisin päättää asioista, kieltäisin kaiken ilotulituksen rahaa vievänä, ympäristöä roskaavana, turhaa melua tuottavana, ilmakehää saastuttavana ja monenlaisia vahinkoja aiheuttavana asiana. Uusi vuosi vaihtuu ilman miljoonien eurojen taivaalle syytämistäkin, ja sitä voi juhlistaa muutenkin kuin ilotulitteita ampumalla. Tällaisena pilvisenä, kosteana iltana eivät komeatkaan ilotulitteet edes näy mihinkään, vaan häviävät paksuun pilviverhoon tuottaen ainoana ”ilona” paukkeen ja käryn, jota monien ihmisten lemmikit kauhistellen pelkäävät.

Olen usein miettinyt, miten kaksinaismoralistisia ja oman etumme ajajia me ihmiset olemme. Suurin osa ei tunne pienintäkään omantunnon soimausta ampuessaan raketteja taivaan tuuliin. Jos heitä rakettien ostamisen sijaan pyydettäisiin lahjoittamaan sama summa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen, he tuskin niin tekisivät. Yhtäkkiä rahasumma tuntuisikin valtavalta ja aivan liian suurelta pois annettavaksi. Seuraavaksi esitettäisiin epäilys, ettei raha kuitenkaan mene sinne, mihin sen sanotaan menevän. Muitakin tekosyitä löytyisi helposti. Tärkeintä olisi kuitenkin se, ettei tarvitsisi luopua omastaan jonkun toisen hyväksi.

Niin, en voi päättää asioista yleisellä tasolla. Voin silti itse yrittää toimia niiden periaatteiden mukaan, jotka koen oikeiksi ja oikeudenmukaisiksi. Ei minun tarvitse tehdä sitä näkyvästi torvia edelläni toitottaen ja muilta kiitosta odottaen. Edes autettavieni ei tarvitse tietää, kuka heidän saamansa avun takana on. Minulle riittää tieto siitä, että omalla pienellä panoksellani voin tuoda iloa ja valoa jonkun elämään. Jakamalla omastani olen tullut huomaamaan, etten koskaan ole itsekään mitään vailla.

Oikein hyvää ja toiset huomioon ottavaa sekä jakamaan valmista tulevaa vuotta 2013 kaikille Noituuksia :) –blogin lukijoille!