Ahkeroin mää aamusella muutenki. Pesin kaikki villatamineet. Ne kuivu hyvin kuumalla parvekkeella, ja nyt ei tartte muuta ku heittää ne kesäsäilöön. Toivottavasti niitä ei tarvita ennen syksyä. No, syylinkiä varmaan tarvitaan, jos sattuu koleita sajepäiviä, mutta pipot ja rasat saa levätä rauhassa.

Kummää tuon  kaiken olin saanu tehtyä alako tietenkin näläkä kurnia suolissa. Aattelin jo eilettäin, että teen tänään risottoa. Mulla sattu olemaan siihen tarvittavia aineita, niin ettei tarvinnu lähteä kömyämään ruokakauppaan. Näin mää sen tein tietenki niin ison annoksen, että sitä riittää koko viikoks. Ei tarvi joka päivä keitellä.

Mulla oli sipulia, purijoa, pieni palsternakka ja kurttunen omena. Ne mää silippusin ja pistin pannulle öljyyn pehenemään. Mausteiks heitin chiliä ja mustapippuria. Ku ne oli jonku aikaa keskenään muhinu, heitin sekaan pakkasesta kaivetut kylymäsavulohisiivut. Kuumalla pannulla ne kypsy joutuin. Jätin kaikki pannulle oottamaan muita aineksia, mutta lisäsin sekaan vielä 150 rammaa sinihomejuustomurua.

Sitte keitin ”riisit”, jotka tällä kertaa oli lisäkeohoraa. Mää en oo ennen semmosta käyttäny, mutta parempaa ohora mun mielestä on ku riisi ja kaiken lisäks se on kotimainen vilija. Keitin satsin ihan ohojeen mukaan. Kattilaan kuus desiä vettä, ja ku se kiehu, niin 4 desiä ohoria sekaan. Suolaa en lisänny, ku kalassa ja homejuustossa on sitä yllin kyllin. Annon ohorien kiehua kannen alla niin kauan, että vesi oli imeytyny niihin. Sitten sekotin kaikki ainekset kattilassa. Lisäsin vähä mustapippuria ja laiton vielä teelusikallisen hunajaa makua pehementämään. Sitte ei muuta ku syömään! Hyvää oli taas kerran, vaikka teinki varsinaista Kallio-Matin sekotusta, niin ku tapanani on.

Syönnin jäläkeen mua alako laiskottaa enkä ookaan teheny oikeastaan mitään koko päivänä enää. Parvekkeella luin kirijaa, ku aurinko vähä käänty pois paistamasta. Ja tietenki oon vähä kirijotellu. Sain muuten luettua loppuun hyvän kirijan. Se on Joanne Harrisin ”Appelsiinintuoksu”. Kannattaa lukea, jos sattuu kohalle.

Seuraavaks mää alotan tosi paksua opusta. Se on trilokian kolomas osa, ja sivuja siinä on yli yheksänsataa. Kahessa eellisessä on ollu yli seittemänsataa sivua. Kyseessä on Katherine Pancolin trilogia. Ensimmäinen osa on nimeltään ”Krokotiilin keltaiset silmät”, toinen ”Kilpikonnien hidas valssi” ja tämä viimenen eli kolomas on ”Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin”.

Ensimmäinen osa oli vähä semmosta lämmittelyä, mutta toisessa alako jo tapahtua. Saas nähä, mimmonen tämä kolomas on. Ainoa huono puoli noissa kirijoissa on se, että ne on niin pirun painavia. Kaks ensimmäistä oli pehemeäkantisia, mutta tämä kolomas on kovakantinen ja kaikista paksuin. Johan siinä käpälät väsyy, ku sitä petissäki lukoo. Ja räntti niissä on ihan mahottoman pientä! Vilikasin tuota kolomatta, ja siinä onneks on vähä isompi räntti. Ilimankos siinä onki sitte sivuja niin palijo enemmän ku muissa.

Ny mää lähen lukemaan! Huomenna mulla on taas kivaa menemistä, mutta siitä saatta kuulla sitte joskus.