Jarkko oli innokas ja hyvä ruuanlaittaja ja kertoili minulle aina silloin tällöin, millaisiin ssavutuksiin oli taas keittiömaailmassa yltänyt. Seuraavakin viesti sisälsi tarkkaa kerrontaa edellisen illan ruuanlaittosessiosta.

”Hello S,

Kun eilen kerroin sinulle pettymyksestäni keittiötouhujen keskellä niin olin kohtalaisen tosissani - huomaa termi "kohtalainen". Tiedän, tiedän, olen itsekeskeinen jopa toisinaan siitä kovasti nauttien, nautin myös loihtimieni ruokien saamasta ylistyksestä ja kyllähän sitä eilenkin tuli, MUTTA.

Eilinen illallinen oli sellainen korjausten summa. Kermainen sieni-sipuli timbaali ei toiminut suussa joten hieman Dijonin sinappia ja mausteita korjasi pikkuisen tilannetta mutta ei riittävästi. Hulluna kokkina päätin viskata joukkoon erinäisen mâärän pinaattia jolla sain kiinteyttä ruokaan. Oli muuten täydellinen floppi mutta hyvällä ruokahalulla perhe popsi. Kylkiäiseksi olin keinotellut röstiperunoita jotka meinasin unohtaa uuniin palamaan kun olin keskittynyt vasikankankääryleiden valmistamiseen.

Niitä kääryleitä olisin kyllä saanut valmistaa pitempään sillä kun leikkasin auki niin oli aivan raakana sisältä. Kylmän rauhallisesti kokosin kääryleet, lämmäsin keittiön oven kiinni, tungin kääryleet mikroon 4 minuutiksi täydellä teholla. Noinhan ei todellakaan saisi tehdä mutta muita vaihtoehtoja ei ollut. Kyllä perhe söi mutta minä olin pettynyt.

Eikä siinä kaikki. Valmistelin illallisen kyljessä 2,5kiloista häränpaistia, jonka sitten paistoinkin unissa aivan liian kypsäksi, lihasta tuli läpiruskeaa kun tosiasiassa tavoitteenani oli roosan punainen sisus. Lähes kyynelehdin kun leikkelin ohuita siivuja pakastusta silmälläpitäen.

Meinaan tänään aloittaa keittämällä vettä, ehkä siinä onnistun saamaan veden kiehuvaksi ja toivon pystyväni pidättelemään itseäni koskemasta sormillani kiehuvaan veteen.

Olen muuten huomannut että näppikseni tekee minulle jatkuvasti pieniä koiruuksia, joko tulee tupla-tripla-kirjaimia, kirjainjärjestys päinvastainen tai kirjain puuttuu tms. Kun käytän työkonettani näitä ongelmia ei tapahdu. Ainoa nähtävä ongelma on Ä / Ö-pisteiden puuttuminen tai ilmeneminen  / Ô - merkkeinä.

Kaikelle on selityksensä. Sormeni juoksevat näppiksellä niin lujaa että hyvä kun ajatus kerkiää mukana seuraamaan saatika sitten tietokoneen ylirasitettu prosessori ja nuo pisteet minun on haettava shiftin kautta jolloin tuplalyönnin pitäisi olla hyvin synkronoituna ja aina se ei ole. Tiedän, ei ole mukava lukea mutta en pakota, luet täysin vapaasta tahdostasi.

Nyt taas hetki töitä jotta ansiotta en jäisi. Palaan kahteen viestiisi myöhemmin, siis luonnollisesti kahdella viestillä jolloin sinulla on tuplasti luettavaa.

Terkut, J (piilopettynyt)”

Minä päätin vähän lohduttaa alennustilan kärsinyttä kokkia. Olin huomannut, että meillä oli samantyyppinen huumorintaju, joten en uskonut sanailuni loukkaavan vastaanottajaa millään tavalla. Ainakaan en sanojani ollut loukkaukseksi tarkoittanut.

En muista, mitkä olivat ne kaksi viestiä, joihin Jarkko lupasi palata myöhemmin, mutta aikanaan sekin selvinnee. Tässä vaiheessa pidimme vielä melko tarkkaa lukua siitä, että vastaus kirjoitettiin lähes jokaiseen viestiin. Tietynlaista kohteliaisuutta ja toisen huomioon ottamista sekin, kuin myös sitä, että kiinnostus toisen olemassa oloa kohtaan oli kohtalaisen suuri.

”J,
kiitos viestistä! Oli taas mukava lukea sitä. Kuvasit keittiötouhujasi niin antaumuksellisesti, että suorastaan näin Sinut seisomassa keittiön oven edessä estääksesi muita tulemasta katsomaan alennustilaasi, kun jouduit loppukypsentämään vasikankääryleet mikrossa! Siinä kyllä varmasti kokin sydän itki verisiä kyyneleitä.
Mutta jos perhe oli tyytyväinen, pääset Sinäkin varmaan jossakin vaiheessa nousemaan sieltä murheen alhosta ja tarttumaan taas innolla uusiin haasteisiin. Uskon, että vedenkeitto sujuu tänään loistavasti!

Kaikesta päätellen teillä syötiin eilen oikein juhla-ateria. Oletko Sinä teidän taloutenne pääkokki?
Osaan minäkin ruokaa laittaa ja oikein hyvin osaankin, mutta nykyisin kun asun yksin, tulee sitä laitettua tosi harvoin. Kun tyttäreni tulee kylään, laittelen yleensä meille sapuskat, mutta muulloin on tuon ruuanlaiton kanssa vähän niin ja näin.

Ei minua haittaa tuo näppiksesi reistailu. Olen kyllä ajatellut, että virheet johtuvat siitä, että joudut kirjoittamaan kamalalla kiireellä ja sitten tulee virheitä enemmän kuin tavallisesti. Mutta kaikesta olen vielä selvän saanut ja luultavasti koko lailla oikein ymmärtänytkin. Jos en jotakin ymmärrä, niin sitten kysyn.

Täällä on ihanan raikas alkutalven päivä. Aamulla oli pakkasta jokunen aste, mutta nyt on jo lämpimän puolella ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Mukavaa, että tällaisiakin päiviä on silloin tällöin.
Työn iloa!
S”

Pian Jarkko palasikin uusin viestein. Eilinen kokkaus oli vielä niin tuoreessa muistissa, että sitä täytyi edelleen pohtia. Nyt oli mieli kjo hiukkasen valoisampi.

”Moi,

Söin äskettäin eilisiä tekeleitäni, loppujen lopuksi ihan syömäkelpoista kamaa joten ei tarvitse kompostille kantaa.

Kyllä tuo kokkaus on minullakohtalaisen syvällä veressä joskaan en ole kova reseptejä lueskelemaan, lähinnâ vain kaupassa käydessäni luon illalliset eri tiskien äärellâ ja maiskuttelen ennen raaka-aineostoksia tulevilla mauilla.

Poikani ovat toisinaan sanoneet minulle että voisin hieman rauhoittaa ruokien kanssa, heidän mielestään meillâ syödään lähes päivittäin juhlaillallisia. Niin, eilen oli ihan tavallinen kevyt iltapala jota YRITIN rakentaa mainitulla vaihtelevalla menestyksellâ.

 Pääkokkia taloudessamme ei ole, lähinnä se laittaa jolla on inspistä - siis minä. Olen ikuinen nikkari ja ideapiippu, kaikkea pitää kokeilla. Nyt kun vuosien mittaan perhe on tottunut kivoihin ruokiin niin kokeillessani jotakin uutta he ovat aina valmiina maistamaan tietämättâ lainkaan mitä olen heille tyrkyttämässä :))

 En ole vielä palannut kahteen viestiisi mutta eipä kai siihen pitkää aikaa mene kun alan kirjailemaan sinulle.

 Palaillaan, J (työkoneelta, poikkeuksellisesti)”