Annetusta vihjeestä huolimatta ei KHÄ päässyt yli eikä ympäri päähänpinttymästään, että erään eteläeurooppalaisen valtion kuralle mennyt talous uhkasi vakavasti meitä täällä kylmässä Pohjolassa. Hän oli uudessa kommentissaan valmis polttamaan kuvassa näkyvää riihikuivaa rahaa saadakseen omaan vatsaansa täydennystä. Loput, ylijääneet, voisi sitten armollisesti ehkä lahjoittaa seinäpapereiksi tarvitseville (Kärpäsen huom!). Toisena ratkaisuna hän oli näkevinään kuvassa postaajan uuden mieskandidaatin.

Ensimmäinen ehdotus sai myös postaajalta myönteisiä kannanottoja, vaikkei se vielä oikeaan osunutkaan. Raha luultavasti kelpaisi niin etelään kuin pohjoiseenkin. KHÄ: n toisen ehdotuksen AVK kuitenkin tyrmäsi oitis, kylläkin suupielet ikävästi mutrullaan. Ainakin Kärpäsen oli hiukan vaikea päätellä siitä, oliko AVK pahoillaan siitä, ettei uutta kandidaattia ollut, vai siitä, että KHÄ niin väärin/oikein arveli. Se ei ehkä kuitenkaan ole tässä yhteydessä se kaikkein oleellisin asia, pällähtipä vain Kärpäsen pieneen päähän, jonne useinkin näyttävät tällaiset pienet, merkityksettömiltä vaikuttavat asiat pällähtävän.

Asiasta virisi kuitenkin pieni ”keskustelunpoikanen”. VRK halusi heti tietää, oliko AVK jo heittänyt mielestään toiveet uljaasta prinssistä, joka valkealla ratsullaan saapuisi noutamaan AVK: n sadun ihmemaahan (Kärpäsen huom!). Siitähän täällä niin monet tuntuivat yhä edelleen haaveilevan.  Itsensä VRK Kärpäsen tulkinnan mukaan sulki pois tuosta prinssikaartista. Vähättelevin sanavalinnoin hän kuvaili olevansa ”vain jotakin”, ja siitäkin asiasta kuului kunnia aivan muille kuin VRK: lle itselleen.

AVK ei kuitenkaan lämmennyt VRK: n tarjouksille. Yhtä vaatimattomaan ”mitäs minä nyt tässä” –tyyliin hän viittasi kintaalla moisille ehdotuksille. Kärpäselle tulee mieleen, kun sille aina kaikenlaista tuppaa mieleen tulemaan, että joskus oli se ollut huomaavinaan ihan pienen pienten vispilöiden kaupittelua AVK: n ja VRK: n välillä. Ja ellei nyt aivan sellaista, niin ainakin molemminpuolista myötämielisyyttä. Toki saattoi kaikki olla pelkkää Kärpäsen liian vilkasta mielikuvistustakin. Olipa nyt miten hyvänsä, se oli heidän välisensä asia, mutta toi tietysti oman sävynsä keskusteluun.

Olikohan pitkä, pimeä syksy sateineen herättänyt myös EJ: n, kun hän oli tähänkin kysymykseen korttaan kekoon kantamassa. Ensin hän ihasteli muiden lausuntoja ja iloitsi siitä, että minkäänlaista erimielisyyttä ei ilmapiirissä nyt ollut aistittavissa. Tuumailtuaan asiaa nollien kanssa ja kait ilmankin tuli hän kuitenkin siihen tulokseen, että kyseessä oli paperi, jolla ihmiset hotelli helpotuksessa saivat pyyhkiä peräpäätään ja tuntea kerrankin olevansa todella rikkaita (Kärpäsen huom!).

AVK ei vastauksessaan kiinnittänyt tähän arvaukseen mitään huomiota, ilmeisesti se siis ei ainakaan ollut oikea. Sen sijaan hän kehotti madaltamaan suvaitsevaisuuskynnystä, sillä pikkuyhteisössä vallitsi nykyään sanomisen vapaus, ja kaikki saivat kommentoida juuri niin kuin halusivat. EJ kertoi siinä tapauksessa hyvin sopivansa joukkoon, mutta jätti arvailut sikseen.

Suuri viisaus saapui arvailemaan. PPHH oli ilmeisesti tiiraillut kuvaa oikein lähietäisyydeltä, sillä hän oli pannut merkille erään eroavaisuuden rahoissa esiintyvien ”henkilöiden” ilmiasuissa. Kohta myös KHÄ riensi kertomaan, että toki hänkin saman asian oli huomannut, mutta arvellut, ettei nyt näin helposti kisa sentään ratkeaisi.

Seuraavana päivänä AVK palasi katsomaan, oliko pähkinä jo saatu purtua osasiin. Nyt vasta hän itse huomasi eron, jota PPHH oli tarjonnut ratkaisuksi koko asiaan. Se ei siis ainakaan voinut olla oikein. Nyt alkoi AVK: n mieleenkin jo hiipiä ajatus, oliko sittenkin tullut laitetuksi liian vaikea tehtävä. Oliko tässä nyt tehtävä, johon kukaan ei tietäisi oikeaa ratkaisua. Jokusta tuntia myöhemmin arveli hän, että uusia vihjeitä oli varmaan hiljalleen heitettävä pöydälle. Aiemmat vihjeet näyttivät johtavan arvailijoita vain harhateille, eivätkä enää lainkaan sopineet.

Myös PA ryhtyi arvailemaan. Hän tarjosi kahta vaihtoehtoa, ja siitäkös soppa syntyi. Vastauksessaan AVK intoili, että nyt oltiin jo perimmäisten kysymysten äärellä, mutta jätti kertomatta, kumpi PA: n arvauksista oli se, joka oli osunut lähelle. Suupielet vääntyivät taas alaspäin, kun oli sanottava, että joku muu kuin AVK omisti ”kalleudet”.

Osaamisestaan innostuneena alkoi PA pyydellä lisävihjeitä harmiteltuaan ensin sitä, että oli heti kärkeen mennyt tarjoamaan kahta vaihtoehtoista vastausta. Mutta tämä taisi olla jo liikaa yhdellä kertaa postaajan käsityskyvylle. Häneltä menivät nyt vitoset ja kympit täysin sekaisin, eikä hän näyttänyt ymmärtävän enää edes selvää suomen kieltä: e = ensimmäinen, t = toinen. Pienen tankkaamisen jälkeen PA kuitenkin sitten sai tietää, että hänen toinen arvauksensa oli osunut lähelle, vaikkei AVK vieläkään oikein käsittänyt, missä se ensimmäinen arvaus luurasi.

PA selvensi hieman ensimmäistä vastaustaan ja jatkoi sitten lähemmäksi oikeaa osunutta arvaustaan, joka, vastauksen kun tietää, meni jo taas metsään, niin että kolisi. Mutta tässä vaiheessa ei oikeaa vastausta ollut vielä annettu, joten PA: n arvaus oli yhtä hyvä kuin kaikki muutkin tähänastiset arvaukset.