Rytmiryhmään kiinteästi kuuluva taivainen leiskahdus vahvisti heti perään äiti maan syvällistä sanomaa. Nii-in, tänne sitä jäätiin aina jorisemaan ja porisemaan, vaikka jotkut jo karhasivat välitunnille muka happea haukkaamaan. Tässä mitään keskenkasvuisia paimennettavia sentään oltu, ettäs tiedätte!

Parinkymmenen minuutin kuluttua tapahtui saman kommentoijan kohdalla uusi valaistuminen. Hänkin oli huomannut, ettei lähdemerkintää vieläkään ollut ilmaantunut plagioituun tekstiin. Nyt uskalsi tämäkin kommentoija olla kuin valona muille ja sanoa suoraan sen, minkä aikaisemmin oli sanonut kuin vähän kepillä jäätä kokeillen. Anteeksipyyntö, joka monisanaisesti ja kaunopuheisesti oli esitetty asian tiimoilta, ei vaikuttanut tosissaan tehdyltä, valitettavasti.

Parin tunnin kuluttua oli plagioitu teksti lopultakin saanut lähdemerkinnän. Asiasta ilmoitti plagioinnin kohteeksi joutunut kiitellen tapahtuneesta. Mahtoiko kiittely tässä yhteydessä olla tarpeen, kysyy nyt kärpänen. Tuskinpa, mutta olihan se kohteliasta ja hienoa käytöstä asiassa, jossa itse oli joutunut väärinkäytöksen kohteeksi.

Mitä taas tulee itse lähdeviitteen merkitsemistapaan, niin se oli kärpäsen mielestä kyllä jokseenkin yliampuvaa ja teatraalista. Mutta mitäpä muuta saattoi odottaakaan henkilöltä, joka tällaiselle tielle oli lähtenyt. Nyt oli enää vaikeaa, lähes mahdotonta perääntyä, vaan parasta oli jatkaa samalla linjalla. Ehkäpä sillä vielä muutamia säälipisteitä heruisi ”ymmärtäjiltä”.

Sama anonyymi, joka toisessa kommenttiryppäässä oli yrittänyt ilmeisesti hiukan keventää tunnelmaa pienten hihitysten kera, ilmaantui nyt tännekin jäniskevennyksineen. Vastaanotto oli yhtä jäätävä kuin aiemminkin, eikä kukaan yhteisön jäsenistäkään uskaltanut nauraa, sillä otettiinhan siinä nyt kovasti ja vähän liian leikillisesti kantaa itse äiti maan henkilöitymään. Parasta olla hiljakseen ja hihitellä vain itsekseen, ettei saisi omallekin kontolleen äiti maan pyhää vihaa, sillä sitä, jos mitä oli syytä jokaisen kuolevaisen kavahtaa.

Sulkapäällä alkoi olla jo kiire tien päälle, mutta ei suinkaan niin kiire, ettei olisi oman sulkakynänsä jälkeä ennättänyt tännekin jättää. Ilokseen oli SP huomannut, että oli niitä viisaitakin (lue: sulkapään kanssa samaa mieltä olevia) anonyymejä sentään olemassa. Yksilöllisyyskin pääsi oikeuksiinsa SP:n lausahduksessa. Oli niin hirveän väärin ja kohtuutonta joukolla kyniä sellaista hienorotuista helmikanaa, joka jo muutenkin katui ja kärsi ”omalla tavallaan”. Nyt tuo armoton kyniminen oli laajentunut jopa vieraisiin kanaloihin, voivoi ja valivali sentään!