Koska kirjoittajien joukossa oli naisia paljon enemmän kuin miehiä, erottui heidän joukostaan tietysti useampia erilaisia persoonallisuuksia. Kun ei kirjoittajia henkilökohtaisesti tunne, on tietenkin hiukan vaikea sanoa, ilmenikö kirjoituksissa varsinaisesti henkilön persoona, vai oliko se vain tyyli, joka tietoisesti tai tiedostamatta oli valittu. Yhtä kaikki, myös naisten puolelta löytyi monenlaista kirjoitustapaa.

Joillekin oli iskostunut päähän se, että musiikkivideo se piti olla jokaisessa merkinnässä. Blogin muusta annista ei sitten niin väliä ollutkaan. Mitä enemmän asiasta valitettiin ja naristiin, sitä enemmän tuntuivat kyseiset blogistit asiastaan innostuvan.

Välillä tuli tunne, että he tahallaan tekivät kiusaa muille blogisteille; kun latasi kaksikymmentä videota tai enemmänkin peräjälkeen sivuilleen, eivät muiden merkinnät kauaa uusien merkintöjen listalla näkyneet, ja se tietysti harmitti monia; varsinkin uusia bloggaajia, jotka eivät vielä olleet saaneet itseään ”markkinoiduksi” lukijoille. Totuuden nimissä sanottakoon, että myös miesten puolella esiintyi tällaista kiusantekoa.

Yhden kirjoittajaryhmän muodostivat he, jotka mielellään käyttivät kirjoitustensa pohjana valmiita tekstejä esim. iltapäivälehtien artikkeleita. Kirjoitukset olivat usein sisällöltään ansiokkaita, mutta joskus puuduttavan pitkästyttäviä. Koska kirjoitukset osaltaan muokkasivat lukijoitten käsityksiä blogisteista, oli olemassa se vaara, että tällainen kirjoittaja koettiin pitkästyttävänä ja kuivan analyyttisenä, mitä hän ei välttämättä oikeassa elämässä lainkaan ollut.

Entä sitten he, joilta löytyi asiantuntemusta erityisesti ihmissuhdeasioissa vaikka muille jakaa? He korostivat usein ammattipätevyyttään antaessaan ”lausuntojaan”. Myös kaikenlaisesta kirjallisuudesta, suurten ajattelijoiden ja oppi-isien maailmoita syleilevistä ajatuksista ja oivalluksista sai tavallinen tallaaja helposti opetusta vaikka kokonaisen oppitunnin verran. Sieltä oli helppo ammentaa ja sieltä tuntui vastaus löytyvän vähän joka lähtöön.

Blogisivuston ollessa vielä nuori, oli siellä myös kirjeenvaihtotyyppinen blogi. Kirjeenvaihtoystävä löytyi tietenkin miesten puolelta. Asia oli sen verran kutkuttava, että lukijoitten uteliaisuus herätettiin hetkessä. Kun naisblogisti vielä sattui olemaan miesten mieleen laajemmassakin mielessä ja miesblogisti taas vastaavasti naisten suosikki, oli blogin suosio taattu. Olihan todella jännittävää seurata, miten Z:n ja P:n lempi leiskahteli virtuaalimaailmassa. Ja kommentoimalla kirjoituksia pääsi taas kuin osalliseksi tähänkin rakkaustarinaan. Mikäpä sen mukavampaa!

Toisena esimerkkinä erilaisesta kirjeblogista oli blogi, jossa kirjoittaja usein käytti tekstiensä pohjana tai osana käymäänsä deittikirjeenvaihtoa. Ansionsa tälläkin blogilla oli, vaikka joskus tuntui kuin asiaa olisi väkisin väännetty käydyn kirjeenvaihdon pohjalta. Päivittäinen blogimerkintä oli puristettava esiin vaikka pihtisynnytyksellä. Kyseinen blogisti kirjoitti kyllä myös monenlaista muuta; usein omaan elämäänsä ja arkipäiväänsä läheisesti kuuluvista asioista.

Kirjeblogista on helppo siirtyä elämäkerralliseen blogiin. Ainakin yksi naisblogisti vuodatti blogisivuilleen koko elämänsä. Mielenkiintoinen, monivivahteinen, jännittävä, koskettava ja kiinnostava elämä, josta ei ollut puuttunut sen paremmin haasteita kuin onnistumisiakaan, hänellä oli ollutkin. Lukemista haittasi joskus se, että tapahtumat, joita todella tämän ihmisen elämässä tuntui riittävän, oli kirjoitettu melko luettelomaisesti. Kun jokainen merkintä vielä oli melko pitkä, saattoi lukija joskus uupua kesken lukemisen.

Monenlaisia tyylejä ja persoonallisuuksia kirjoittajista siis löytyi, eikä tässä suinkaan vielä kaikki…