Sitten Kärpänen aloitti urakkansa. Se liihotteli vuoden takaisiin postauksiin. Marraskuun loppupuolella jauhettiin lintukodossa tämän tästä asiaa, jonka turhasta jauhamisesta muuta blogimaailmaa kovasti syytettiin. Olisi kuulemma kiehunut kuiviin jo aikoja sitten koko soppa, jos eivät nuo toiset sitä yhä jatkaisi.
 
Erityisesti nuo kamalat puskista ja milloin mistäkin esiin pöllähtävät A:t saivat syitä niskoilleen. Mitä niille oikein pitäisi tehdä, että lopettaisivat? Tosiasiassa yhteisön jäsenet itse tarttuivat kärkkäästi aiheeseen, jos siihen vain pienikin tilaisuus ilmeni. Postaajat kirjoittivat aiheista, jotka helposti saatiin käännettyä haluttuun suuntaan, vaikka sitten silmät kirkkaina väitettiinkin, ettei tällä postauksella ollut mitään tekemistä sen asian kanssa.
 
Lähestyvä adventinaika ja joulu alkoivat kuitenkin jo hiljalleen näkyä yrityksinä kääntää kirjoituksia muihin aiheisiin. Nyt alkoi myös nostaa päätään tauti, joka sittemmin näyttää vallanneen koko lintukodon ja muuttaneen sen pikkuarvoitusten ja leikkimielisten kisailujen tyyssijaksi. Mikäpä siinäkään. Arvailublogi taitaa hyvin tyydyttää useimpien halun olla mukana tällaisessa yhteisössä.
 
Mutta vielä joulukuun puolen välin jälkeenkin eräs edestakaisin suhaaja ja lähtemisistään ja palaamisistaan aina hyvin näkyvästi ilmoittava postaaja palasi aiheeseen, ”jonka nimeä ei saa sanoa” kertomalla tehneensä laittoman videon, jonka sitten joutui synnintunnusten kera poistamaan. Hänelle ei tietenkään riittänyt tämä oma kokemus, vaan nyt hän vaati kaikkia lakia rikkoneita rohkeasti ääneen tunnustamaan rikkeensä.
 
Muita ei asia kuitenkaan kovin tuntunut enää kiinnostavan, vaan he sivuuttivat oikein tummemmalla painetun tekstinkohdan ja tyytyivät pelkkiin hyvän joulun toivotteluihin. Vain pari tarttui aiheeseen. Toinen kertoi, ettei enää huvittanut, toinen taas, ettei koskaan ollut mitään mistään lähdettä mainitsematta lainannut.
 
Sitä, ettei asia enää huvittanut on kyllä jokseenkin vaikea niellä aivan purematta, jos vilkaisee Noituuksia :) –blogin kommenttiosastoa kyseiseltä ajalta. Mutta ainahan sitä sanoa saa, vaikka mitä. Toisessa kohdassa taas voi todeta, etten se minä ollut tai en sitä tarkoittanut.
 
Joulun tienoo pyhitettiin kuitenkin melkein kuin väkisin vääntämällä hyvän tahdon ja hyvän mielen juhlaksi. Ennättäisihän sitä taas joulun jälkeen rähinöidä ja olla eri mieltä. Ja kun oli muutama päivä huilittu ja kinkkuja sulateltu, niin sitten olikin aika korkata kuoharipullot, ja taas olivat velat saatavia ja ne usein ärsyttävätkin tuttavuudet tuntuivat lähestulkoon ystäviltä.
 
Sellaista se on, elämä, niin lintukodossa kuin muuallakin!