Blogikansa eli elämäänsä, kirjoitteli blogejaan, osallistui yhdessä ja erikseen sivujen kehittämiseen. Elämä tuntui taas niin mukavalta ja leppoisalta, kun riidat oli saatu sovittua ja rauha ja rakkaus vallitsivat kaikkien kesken.

Oli mukava kirjoitella omia pikku-uutisia etusivulle, mainostaa omaa blogiaan ja sen sisältöä sekä kommentoida toisten tuotoksia joko nimettömänä käyttäen valmiita mallilauseita tai sitten nimimerkillään ihan omin sanoin. Joskus joku kirjoitus sai aikaan oikein kommenttien vyöryn, kun jokainen halusi puheena olevasta asiasta oman näkökantansa sanoa.

Kommentointi kävi samalla kuin chattailusta, kuten etusivun ”ohjeistuksessa” oli mainittukin. Vähän hitaanlaistahan se tietysti oli, mutta paremman puutteessa kelpasi kyllä. Joskus kommenttichattailussakin tunteet kuumenivat niin, että joku jo tuskastuneena vihelsi pelin poikki.

Näin siis kuluivat kauniit syksyiset päivät. Mutta mitä oli tuo kärpäsen surina, joka yhä voimakkaampana alkoi kuulua korvissa? Välillä se häipyi lähes kuulumattomiin, mutta jo seuraavassa hetkessä palasi takaisin inhottavana ininänä ja pörinänä. Yksi ja toinen kiinnostui asiasta. Mitäs tämä oli? Vanhaa kunnon blogiyhteisöä, nyt jo unohduksen yöhön vaipunutta, oli joku kärpäseksi itseään tituleeraava ryhtynyt muistelemaan.

Mitä ihmeen muistelemista siinä muka oli? heräsi kysymys monien mielessä. No, joutihan tuo pöristä; taisi olla aiheista pulaa, kun vanhoja asioita ryhtyi penkomaan. Eivätpä tuollaiset tyhjänpäiväiset pörinät enää vähempää voisi kiinnostaa! Mutta huvinsa kullakin: eritoten hullujen huvi on halpaa, naureskeltiin kommenteissa hiukan pilkallisesti.

Toiset taas tervehtivät ilolla kärpäsen kotikutoista ”analyysia”: teräviä oikeaan osuvia havaintoja oli kärpänen katosta käsin tehnyt. Juuri noinhan asiat olivat olleet! Nyt kun asiaan oli saatu vähän etäisyyttä ja välimatkaa, näki monia asioita itsekin selvemmin. Silloin kun itse oli ollut kiivaimmassa pyörityksessä mukana, oli jonkinasteinen vauhtisokeus ja ihastuminen omiin kykyihin ollut esteenä sille, ettei ollut huomannut asioita, jotka nyt olivat aivan kristallinkirkkaita.

Hyvä, kärpänen, jatka samaan malliin, kannustettiin verkkosilmää…