Kivistävin vatsoin ja ajatukset sekaisin kiirehti Pekka autotalliin renkaita vaihtamaan. Saatuaan sen työn tehtyä kävi hän nopeasti pesulla ja lähti sitten ensiapuun. Vatsaa jomotti nyt kunnolla ja koko ajan tuntui olevan asiaa vessaan. Ensiavussa oli tietenkin tavalliseen tapaan pitkä jono sairaita odottamassa. Odotus ei tuntunut loppuvan ikinä, mutta aikanaan tuli Pekankin vuoro päästä sairaanhoitajan puheille. Tämä kyseli Pekan mielestä täysin turhia kysymyksiä. Lääkärin Pekka halusi tavata ja saada helpotusta tuskaiseen oloonsa.

Niin kuitenkin kävi, että lääkärin näkemättä, kuulematta, tutkimatta lähti Pekka kotiin resepti kourassa. Lääkärille oli riittänyt sairaanhoitajan selonteko Pekan asiasta. Pekalla oli mitä ilmeisimmin äkillinen, raju virtsatietulehdus, joka oli lääkkeillä kyllä helposti hoidettavissa. Edellisviikonlopun matka Liisaa tapaamaan ja mahdollinen kylmettyminen sekä pitkä autossa istuminen sillä reissulla olivat syypäitä sairauteen. Mutta kunhan Pekka nyt välttäisi enempää kylmettymistä ja söisi lääkekuurin loppuun, asia hoituisi sillä kuntoon.

Näine hyvineen sai Pekka lähteä kotiin. Toki hän oli tyytyväinen, että mistään vakavammasta sairaudesta ei sentään ollut kysymys. Kotimatkalla hän poikkesi apteekkiin ja heitti jo apteekissa ensimmäisen pillerin suuhunsa. Hän halusi olla kunnossa lähtiessään Sirkan luo. Mitään hän ei hoitajalle ollut maininnut siitä, että viikonloppuna olisi taas edessä pitkä autossa istuminen. Se saattaisi pahentaa oireita, mutta Pekka päätti ottaa riskin. Hän joisi runsaasti ja jaloittelisi välillä sekä muistaisi pukeutua lämpimästi. Ja lääkkeet hän tietysti ottaisi tunnollisesti ohjeitten mukaan.

Kello oli lähes yksitoista, kun Pekka tuli kotiin. Kuolemanväsyneenä hän retkahti sänkyyn jaksamatta edes vaatteita riisua. Huomenna oli jo perjantai ja silloin olisi edessä matka Sirkan luokse. Hän taitaisi huomenissa pitää rokulipäivän. Sen hän tekisikin, sanokoon työnantaja siitä mitä hyvänsä. Silloin hän pääsisi lähtemään taipaleelle jo vähän aiemmin, vielä päivänvalon aikaan. Hänhän voisi vedota sairauteensa. Lääkitys väsytti niin, ettei hän millään jaksaisi töihin raahautua.

Näihin ajatuksiin Pekka nukahti. Uni oli levotonta ja katkeilevaa. Aamulla hän soitti työpaikalle ja ilmoittautui sairaaksi. Sitten hän nousi ottamaan lääkkeensä ja veti uudestaan peiton korville. Hän nukkuisi puoleen päivään asti, pakkaisi sitten tavaransa ja lähtisi Sirkan luo…