Vielä muutama postaus on Kärpäsellä meneillään olevan viikon saaliista pureksimatta. Yllättäen eräs hyvin, hyvin harvoin postaileva jäsen kyseli kuulumisia. Itsekin hän kertoi niin harvakseltaan lintukodossa piipahtavansa, ettei oikein tiennyt, missä mentiin. Ensimmäisenä häntä vallitsevien asioiden tilasta kiirehti valistamaan VRK.

Oikeastaan VRK ei vastannut postaajan kysymykseen, vaan ihmetteli, ettei tämä ollut kysynyt mitään yhteisestä kokoontumisesta. Tuleepa aivan mieleen, ainakin Kärpäselle, että TiHe: n ehdotus VRK: stä kokoontumisen järjestäjänä oli sittenkin jäänyt kytemään jonkinlaisella liekillä VRK: n mieleen, ja hän olisi salaa toivonut, että asiasta nyt ainakin keskusteltaisiin. Mutta ei näyttänyt aihe ottavan tulta tälläkään kertaa VRK: n puhallusyrityksistä huolimatta.

Lettuilija, joka seuraavana oli vuorossa, kertoi sentään, että ainakin hänelle itselleen kuului koko lailla hyvää. Entä postaajalle? Paljon olisi tällä läpi kahlattavaa, jos halusi tietää, miten lintukodossa tätä nykyä oltiin ja eleltiin.

Vielä kolmaskin kommentoija tarttui aiheeseen. Ensin hän kertoi koko yhteisön suulla, mistä postaaja lintukodossa muistettiin. Sitten hän toivoi, että postaajalle kuuluisi hyvää. Ja vielä kolmanneksi taas kaikkien puolesta kerrottiin, miten seuran hakemisen sijaan tässä yhteisössä leikittiin nyt mukavia arvailuleikkejä.

Kärpänen ei muuten voi käsittää muutamien kyltymätöntä halua puhua toisten puolesta. Ko. kommentoijalla tuntui olevan suuri viehtymys sellaiseen. Miksei hän vain voinut vastata omasta puolestaan? Tuskin häntä kukaan oli valtuuttanut toimimaan koko porukan yhteisenä äänitorvena.

Jo deittipalstan ajoilta muistaa Kärpänen eräiden (ettei vain olisi ollut juuri tämä kommentoija yksi heistä) rientäneen aina onnittelemaan orastavia parisuhteita kaikkien puolesta. Useinhan nuo suhteet loppuivat jo ennen kuin olivat kunnolla päässeet edes alkuun. Mutta onnitella täytyi olemattomasta ja vielä yhteen ääneen. No, tapansa kullakin, mutta tuollainen sanojen suuhun laittaminen on Kärpäsestä aina tuntunut äärimmäisen vastenmieliseltä. Kyllä se ainakin haluaa itse päättää, mitä sanoo, eikä se sanomisiinsa tarvitse kenenkään lupaa, saati kollektiivista joukkovoimaa taakseen.

Muuta porukkaa ei postaajan kysymys tuntunut liiemmin kiinnostavan, jos kommenttien määrästä asiaa päättelee, ja mistä muusta sitä päättelisi. Asia hautautui seuraavan postauksen alle, joka oli taas PA: n käsialaa. Postauksen aiheesta saattoi nähdä, miten hyvin ja voimiaan säästelemättä PA joukkojaan johti ja sen pienimmänkin toiveen toteutti, jos se hänen määräysvallassaan oli. PA: n edellisessä postauksessa, jossa hän teki muutoksia niihin lausahduksiin/sanoihin, joita toiminnoiksi kutsuttiin, olisi AVK halunnut tietää, ketä lintukotolaista oli pussattu tai vongattu kaikkein eniten. Eikö siitä tosiaankaan ollut mitään tilastotietoa?

Eipä ollut, ei, mutta monesta muusta asiasta kyllä oli. Niinpä PA oli äkännyt, että muitakin saattaisivat tilastot kiinnostaa. Hän läväytti näkyville viisi pikkuruista, epäselvää kuvaa, joista sitten kiinnostuneet saivat tilastoja tutkailla. Kun kuvansuurennusohjekin oli annettu, klikkasi myös Kärpänen suuremmaksi kuvista ensimmäisen, jonka alla luki otsikkona ”koko ajalta”.

Jo alkoivat verkkosilmät pyöriä ruudulla kuin väkkärät, kun Kärpänen yritti ymmärtää graafisen esityksen sanomaa. Kyllähän se sen käsitti, että mitä korkeammalle viiva kipusi, sen enemmän oli kurkistelijoita sivustolla ollut. Mutta kun se sitten tarkensi verkkosilmänsä kuvion alalaitaan, loppui ymmärrys kuin seinään.

Kärpäsellä on sellainen valju muistikuva ja onhan se helppo tarkistaakin, että yhteisö perustettiin vasta deittisivuston ajettua deittailijoitten blogit alas. Tämä tapahtui syksyllä 2010. Miksi tilastot sitten alkavat jo kesäkuulta 2008, jolloin koko lintukodosta ei ollut olemassa vielä harmainta haisuakaan. Ehkä asiaan on olemassa aivan luonnollinen selitys, mutta Kärpänen, aivoton pörrääjä kun on, ei sitä vain kykene käsittämään.

Seuraava kuva esittää kävijöitä viimeisen kuukauden ajalta. Siinä päivämäärät näyttäisivät jotakuinkin täsmäävän. Kolmas kuva esittää kohteita, joissa koko lintukodon olemassaolon aikana on vierailtu eniten. Siinäkään ei ole mitään epäselvää, ei myöskään neljännessä, jossa sama asia kerrotaan viimeisen 30 vuorokauden osalta. Ja viidennessä eli viimeisessä kuvassa nähdään vielä lukuja siitä, mitkä postaukset ovat viimeisen viikon ajalta olleet suosituimmat käyntikohteet.

Tilastot eivät sitten kuitenkaan kovin monia kiinnostaneet ainakaan kommentteihin asti. AMP sentään näki käyrässä selvän ylösmenopiikin kohdassa, jossa eräs nimeltä mainittu, itseään täynnä oleva postaaja oli vieraillut kirjoituksineen sivustolla. Siitä taisi aikoinaan myös tuo postaaja itse mainita. Hän kun ilmeisesti piti itseään niin kiinnostavana henkilönä, että aivan maailman ääristä tultiin hänen aikaansaannoksiaan katselemaan ja ihastelemaan. PA kuitenkin toppuutteli AMP: n näkyä. Antoi niiden luulla, jotka sellaista halusivat nähdä. Totuus taisi kuitenkin olla toinen.

Vaikka AVK oli tilastoja pyytänyt, ihmetteli hänkin nyt viattomasti, oliko PA tosiaankin luullut hänen oikeasti niitä kaipaavan. Oli luullut ja nyt oli AVK saanut, mitä oli pyytänyt. Myös VRK kehui komeita tilastoja. Kommentin loppuosaa ei Kärpänen taaskaan ymmärrä, mutta tuskinpa siinä mitään kuolematonta menettää.

Lopuksi yhteisön ulkopuolinen kommentoija kertoili omista tilastoistaan. Varsinkin valokuvauspuolella kävijöitä riitti. Toisilla niitä oli vielä enemmän kuin toisilla. Blogimaailma oli kommentoijan mielestä valtava maailma, jonka kokoa oli oikeastaan vaikea edes käsittää. Viiden miljoonan katselukerrat ovat jo varsin kunnioitettavia Kärpäsenkin mielestä. Tosin onhan kuvablogeissa se etu, että ne ovat yleismaailmallisia. Ei tarvitse osata kuvaajan äidinkieltä kyetäkseen ”lukemaan” hänen esille laittamaansa kuvaa. Teksteihin perustuvat blogit ovatkin sitten kokonaan toinen juttu (Kärpäsen huom!).

Postausviikon päätti letunpaistajan mainos tulevasta laulunluikautuskisastaan. Samalla, kun tuli kerjättyä ääniä, toivotti hän mukavaa viikonloppua kaikille. Kärpänen on usein ihmetellyt sitä, että useissa laulukisoissa voi kerätä ääniä kertomalla sukulaisilleen, ystävilleen ja satunnaisille tuttavilleen maksullisen puhelinnumeron, johon voi soittaa ja siten antaa oman äänensä ko. osallistujalle. Eikö kisassa kuitenkin ole tarkoitus, että paras voittaa, eikä se, jolla on suurin tuttavapiiri. Näin Kärpänen on asian ajatellut, mutta ehkä se taas on käsittänyt kaiken aivan väärinkätisesti, mene tiedä!