Kurkistelin uuniin luukun lasin läpi tämän tästä. Muistan äidin tai jonkun muun opettaneen, että jos luukun avaa sopimattomassa paistovaiheessa, lässähtää koko kakku. Tyydyin siis pelkkään lasin läpi tirkistelyyn, vaikka mitkään merkit eivät edes viitanneet siihen, että kakku nousisi lainkaan.  Kun noin puolet määrätystä ajasta oli kulunut, olin jo sopeutunut ajatukseen, että tästä kakusta ei tulisi korkeaa ja kuohkeaa, suussa sulavaa mestarileivonnaista, vaan likilaskuinen lättänä. Pettynein mielin paistoin kakun loppuun ja otin sen uunista.

Jos jotain hyvää halusi nähdä tässä leipomuksessa, oli se siinä, että se irtosi hyvin vuoasta. Osasyynä taisi olla se, että vuoka oli irtopohjavuoka. Kun renkaan irrotti kakun ympäriltä, lähti pohjakin irti ilman järeämpiä työkaluja. Masentuneena katselin matalaa, toispuoleista piimäkakkuani, joka muistutti lähinnä ruisleipää. Ei olisi tästä kakusta juhlapöydän herkuksi. Makua en ollut vielä tarkistanut, mutta vaikka kakku olisi maistunut mannalta ja hunajalta, en olisi kehdannut sitä laittaa tarjolle. Sen verran leipojan ylpeyttä sentään minussakin on, vaikken koskaan mikään kakuntekomestari ole ollutkaan .

Sunnuntai-ilta alkoi kääntyä yöhön, joten enemmät leipomiset oli siltä illalta unohdettava. Päätin hankkia toisenlaisen vuoan ja kokeilla kakuntekoa sitten paremmalla onnella. Piimäkakkua en enää tekisi, se oli nyt nähty, mutta kakkureseptejähän on maailma pullollaan. Niistä varmasti löytyisi jokin sopiva, johon myös jäljellä olevat leivontatarvikkeeni kävisivät. Kakun kuvat silmissäni kiipesin orrelle.

Koska kakunteko ei ihan jokapäiväistä puuhaa taloudessani nykyisin enää ole, jätin sikseen ajatukset uuden kakkuvuoan ostamisesta. Sen sijaan päätin lainata vuoan ystävättäreltäni, joka pyöräyttää kakkuja tämän tästä. Heti maanantaina kyselin vuokaa häneltä, ja jo tiistaina oli tarjolla yksi iso ja kaksi pientä vuokaa. Lisäksi sain vielä ohjeen kuuleman mukaan makoisalle banaanikakulle. Ohjeen mukaan valmistetusta taikinasta tulisi ison vuoan kokoinen kakku tai sitten kaksi kakkua pienempiin vuokiin.

En ollut alun perin ajatellut tehdä banaanikakkua, mutta kun banaaneja sattui olemaan runsaanpuoleisesti, päätin kokeilla, miten sellaiset luonnistuvat. Tiistaina en kuitenkaan vielä ennättänyt paneutua leipomispuuhiin, mutta keskiviikkona käärin hihat ja tein aivan uuden aluevaltauksen. Muistini mukaan, joka tietysti saattaa jo hieman rakoilla, en aikaisemmin ole juurikaan banaanikakkuja harrastanut. Kerta se on kuitenkin ensimmäinenkin, tuumasin ja aloin tavailla pienellä präntillä painettua ohjetta.