Kun nainen alkaa odottaa lasta, on ensimmäinen selvä merkki siitä yleensä kuukautisten poisjäänti. Näin lienee ainakin useimmissa tapauksissa. Mikä lie luonnonoikku mahtoi sitten Soile olla, kun hänen kohdallaan tämä asia ei ollenkaan pitänyt paikkaansa.

Ensimmäinen raskaus oli alkanut epämääräisin oirein, jopa niin, että kun Soile raskautta epäillessään hiukan arastellen meni karskina ja viinaksiin kallellaan olevana (tätä asiaa ei Soile paikkakunnalle vasta jokin aika sitten muuttaneena tiennyt) tunnetun gynekologin vastaanotolle, oli tämä jonkinlaisen sisätutkimuksen tehtyään tokaissut, ettei siellä kyllä mitään ole. Soilen varovaisiin yrityksiin kertoa, että apteekista ostettu raskaustesti kyllä osoitti Soilen olevan raskaana, totesi lääkäri ykskantaan, että niihin nyt ei ole mitään luottamista.

Koska kyseessä oli yksityisvastaanotto, määräsi hän Soilen tietenkin vielä oman lääkäriasemansa laboratorioon raskaustestiä otattamaan. Kannatti toki tästäkin hyväuskoisesta nuoresta hupakosta kaikki hyöty irti ottaa. Potilashan tulisi sitten vielä maksua vastaan kuulemaan, mitä tulokset kertoivat. Kukaties saisi hänestä vielä vakituisen asiakkaan, nuori kun oli ja jonakin päivänä melko varmasti raskaanakin.

Itkien lähti Soile silloin vastaanotolta. Ei sen vuoksi, että niin mahdottomasti olisi pettynyt kuullessaan, ettei ollutkaan raskaana, koska ei sitä itsekään oikein uskonut. Sitä hän itki, että gynekologin ammatissa toimi tuollaisia hirviöitä, jotka eivät mitään tienneet tai välittäneet ihmisen psyykestä, joka varsinkin raskauden aikaan on tutkimusten mukaan varsin herkkä.

Jos Soile ei lääkärin mielestä ollut raskaana, olisi kai ollut monta muuta, erilaista tapaa kertoa se ensikertalaiselle raskausepäilyn vuoksi tutkimukseen tulleelle. Oliko pakko valita noin suorat, suorastaan ilkeät ja tylyt sanat? Kokemuksesta ei ainakaan olisi luullut olevan puutetta, sen verran oli ikää jo miehelle kertynyt.

Eihän lääkäri voinut tietää, millainen ihminen Soilessa asusti. Hän olisi saattanut olla vaikka miten arka ja säikky, joka sen erän perästä ei olisi gynekologin pöydälle asettunut mistään hinnasta. Soilen omaksi onneksi hän ei sellainen ollut. Ensisäikähdyksestä toettuaan ja itkunsa itkettyään hän meni laboratorioon, jossa raskaustesti tehtiin. Tulokset osoittivat Soilen olevan raskaana.

Menikö Soile edellä mainitun hirviön luo tuloksia kuulemaan? Ei mennyt! Seuraavaksi hän saamansa tiedon kanssa otti yhteyttä terveyskeskuksen äitiysneuvolaan, jossa ystävällinen terveydenhoitaja luotsasi hänet aivan raskauden loppumetreille asti.