Edellisen postauksen kuulumisissa oli joku tullut maininneeksi, että keskitalven juhlaan oli tasan kuukausi aikaa. Siitäkös innostui KHÄ, joka useinkin oli mainostanut olevansa kovasti tuon juhlan suurkuluttaja. Hän latasi postaukseensa kuvan, jossa eriväriset ja -näköiset juhlapuut seistä töröttivät juhlahuoneisiin noutoa odottamassa. Tarkasti jos katsoi, niin huomasi, ettei kuvassa tainnut olla tarjolla ainuttakaan luonnonpuuta, vaan kaikki olivat teollisesti ja uusiutumatonta luonnonvaraa surutta tuhlaten valmistettuja.

Kuva taisikin olla jostakin näyttelystä tai kaupan näyteikkunasta. Etualalle oli täräytetty räikyvän värinen puu, joka ei ainakaan Kärpästä houkutellut kirkuvasta väristään huolimatta. Sivumennen sanoen on Kärpänen kyllä kovastikin ko värin ystävä, mutta rajansa sentään silläkin, missä väriä käytetään. Juhlapuuksi ja koristeltavaksi omaan vaatimattomaan majaansa ei Kärpänen tuon väristä tekelettä huolisi, vaikka se kieltämättä värillään varmasti kääntäisi pään kuin pään ja toisi eloa harmaaseen ja ankeaan ympäristöön. Taempana olevat puut olivat perinteisempiä ja luonnollisemman näköisiä kuin etualan hörhelö, mutta ei niilläkään tainnut oikean juhlapuun kanssa olla tekemistä muotoaan enempää.

Varsinaisessa postauksessa KHÄ sitten kyseli lukijoitten mieltymyksiä sopivasta juhlakalusta. Ketä miellytti perinteinen vihreä, kuka taas halusi hopeoidun tai tuon räikyvän, ja oliko joku kokovalkoisen kannalla? Ja mitä KHÄ mahtoi sillä tarkoittaa, kun kahteen kertaan kyseli hopeisen puun ystävien perään, sillä Kärpänen ainakin näki kuvassa ainoastaan vihreän, räikyvän, kaksi hopeoitua ja yhden lumetetun puun. Vai oliko siinä vihreä, räikyvä, yksi lumetettu, yksi hopeinen ja yksi kokovalkoinen? Kuvaa voi näköjään tulkita monella tavalla, mutta jos jo kyselijä sotkee käsitteet, on vastaajien aika vaikea vastata kysymyksiin.

Toki saattoi olla niinkin, että kysymykset olivat vain virikkeitä kuvan katselijoille, vastaajille sekä heille, joilla juhlapuun hankinta aivan kohta olisi ajankohtainen asia. Näin voisi ajatella myös siitä syystä, ettei postaaja malttanutkaan odotella kommentoijien vastauksia, vaan alkoi postauksensa lopussa vastailla itse vastaajien oletettujen mielitekojen mukaan. Huvittavaa oli taas se ennenkin koettu ilmiö, että innostuksissaan ei postaaja ymmärtänyt, missä kysymykset loppuivat ja toteamiset alkoivat. Tai sitten tulvi kysymerkkiloota taas yli äyräittensä, ja ylimääräisiä oli johonkin sijoiteltava sopivat ne sitten valittuun kohtaan tai eivät.

Juhlalliseen, paatokselliseen ja aiheeseen sopivaan musiikkiin postaus kuitenkin päättyi. Mahtoiko valittu kappale olla niitä, joita sai ilman luvanpyytämistä postauksiinsa lisätä, mene tiedä. Vai ottiko postaaja tässä tietoisen riskin?

Jo puolentoista tunnin kuluttua kiirehti edellisen postuksen kuulumisten kyselijä kertomaan, että hänelle kelpaisi vaikka tuo räikyvä puu. Oli niin piristävä ilmestys. Se oli tainnut olla postaajan omakin suosikki, sillä niin ilahtuneen oloisesti ja erinäisin mainesanojen kera hän tätä kommentoijaa tervehti.

Kärpäsen mielestä tuollainen oman mielipiteen hyvin selkeä esille tuominen kovin varhaisessa vaiheessa on vähän arveluttavaa. Saattaahan olla, että sen nähdessään eivät aremmat enää uskalla sanoa mitään pelätessään, että kuuluvatkin siihen persoonattomaan tavallisten kastiin, joka tykkää vain perinteisistä malleista. Mutta sitten se vilkaisee kellonaikoja ja huomaa, että postaaja oli kyllä antanut kommentoijille aikaa useampia tunteja ennen kommentteihin vastaamista, eikä näin ollen yrittänyt johdatella mielipiteitä mihinkään suuntaan.

Seuraava kommentoija ei aikonut hankkia kuusta lainkaan. Pihalla oleva valopuu riitti hänelle hyvin. Mutta seuraava jo harkitsi. Hän kävi painia oikean, aidon puun ja tekopuun välillä, sillä molemmissa oli puolensa. Jos vaaka kallistuisi tekopuun puoleen, voisi se olla valkoinen. Ja eihän postaaja olisi ollut KHÄ, ellei hän taas olisi ollut samaa mieltä myös tämän kommentoijan kanssa.

Koska seuraavat kommentit eivät sivua lainkaan asiaa, jättää Kärpänen ne huomiotta kokonaan, sillä asiaan keskittyviäkin on ihan riittävästi.

AVK otti asian tosissaan. Aitoa sen olla piti, vaikka polvet ruvella (Kärpäsen huom!), oli kommentin sisältö. Muu osuus kommentista kirvoitti KHÄ: n muistelemaan omia juhlapuunmetsästysreissujaan. On se kumma, että muutamien jonkinlainen puunkuvatus ainakin on sisälle saatava, maksoi mitä maksoi, vaikka olisi sitten millainen näre tai jo viimeisiään vetelevä. Kertoisiko se siitä, että tällaisella juhlijalla juhlatunnelma ei nousekaan sydämestä, vaan se on haettava ulkoisia tapoja korostamalla (Kärpäsen huom!)?