Suhteemme jatkui sitten samanlaisena. Minä en ollut tyytyväinen, mutta kun muussa elämässä tökki niin kovasti, oli mukavaa, että oli olemassa edes joku paikka, jossa tiesin olevani toivottu ja odotettu vieras.

Sitten alkoi näkyä merkkejä siitä, että en tainnutkaan olla ainoa naisihminen, jolle mies jakoi huomiotaan. Sinänsä siinä ei mitään ihmeellistä tai ainakaan tuomittavaa ollut. Seikkailinhan minäkin deittimaailmassa tapaillen muita miehiä aina silloin tällöin. Mitään pysyvämpiä suhteita en kuitenkaan luonut.

Kahvilla käynti yhden kerran jonkun miehen kanssa ei mielestäni ollut mitään sellaista, josta minun olisi pitänyt seurustelukumppanilleni raportoida. Jos olisin alkanut tapailla jotakuta miestä säännöllisesti, olisin lopettanut seurustelumme. Monen suhteen pyöritys yhtä aikaa ei olisi aikataulullisesti onnistunut eikä se myöskään olisi sopinut periaatteisiini.

Mutta käydessäni viikonloppuisin miehen luona panin merkille, että tiskipöydällä oli usein kaksi viinilasia, joita ei ollut laitettu tiskikoneeseen ja pesty pois. Mies joi viiniä, joten toinen lasi selittyi sillä. Minä taas en alkoholia käyttänyt, joten minun jäljiltäni ei niistä toinen voinut olla.

Kun tämä oli toistunut useamman kerran ja aina niin, että minä olin ollut yhden viikonlopun talosta poissa, aloin ajatella, että miehellä oli ollut naisvieras, jonka olemassa oloa hän ei mitenkään yrittänyt minulta peittää tai salailla. En tuntenut mustasukkaisuutta enkä edes ollut pettynyt kuin korkeintaan siihen, ettei mies osannut päättää, kumman kanssa halusi olla. Mutta selvyyden halusin asiaan saada.

Niinpä sitten eräänä perjantai-iltana otin asian puheeksi. Kysyin suoraan, oliko miehellä joku toinen minun lisäkseni. Niin suoraan kysymykseen ei mies voinut vastata kuin totuudella: kyllä hänellä oli. Oli ollut jo jonkin aikaa. Siitä keksin kysyä, oliko hän viettänyt joulunkin tämän uuden ystävättären kanssa. Taas mies myönsi.

Silloin sanoin, ettei se minusta ollut oikein sopivaa. Minä olin kyllä myös tapaillut muita miehiä, mutta vain kerran kutakin. Mies sen sijaan oli tapaillut uutta ystävätärtään jo usean viikon ajan, ja samalla pitänyt yllä suhdetta minuun. Sitä en aikonut sietää. Minä olin valmis väistymään, jos mies kerran halusi tuon uuden ihastuksen. Oikeastaan olin jopa salaa tyytyväinen siihen, ettei minun nyt tarvitsisikaan tehdä lopullista ratkaisua, vaan mies tekisi sen.