Tammikuu on musta aina tuntunu pitkältä ku näläkävuosi, vaikken yhtään näläkävuotta oo ite elänykään. Siinä on kolomekymmentäyks päivää, ja usein se on vuojen kylymin ja pimein kuukausi. Semmoselta se vaikuttas tänä vuonnaki. Alakukuu elettiin ku säkissä, ku ei ollu lunta. Loppukuusta on lunta sentään ollu muutama sentti, ja pakkasherra on paukutellu nurkissa sitäki ahkerammin.

Muita pyhä- tai vapaapäiviä ku loppiainen ei tammikuulle osu, ja seki on aivan kuun alussa, niin että se melekeen tuntuu kuuluvan vielä jouluun tai ainaki uuteen vuoteen. Onko sitte ihime, että tammikuu tuntuu kuluvan ku täi tervassa.

Mistä tämän kuukauven nimi ”tammikuu” oikeen johtuu? Mitä se tammi oikeen tarkottaa? Sitä oon miettiny ja vissiin joskus selevitellyki. Ny päätin taas kerran ottaa asiasta selekoa, että voisin sen sitte uuvestaan unohtaa. Kustaa Vilikunan vuotuisesta ajantievosta löytyy selityksiä vaikka hevoset söis. Sieltä voi kiinnostuneet tarkemmin syynäillä perimätietoa, ja löytyyhän tuota tietoa kuuklettamallaki. Mää ny kumminki vannon tällä kertaa Kustaan nimeen.

Tammella tarkotetaan Vilikunan mukaan keskiosaa. Hämäläiset tarkottaa tammella vieläki ”napaa, akselia ja keskipuuta” ”Myllynrattaan akseli on tammi, heinäkeko poljetaan tammen ympärille jne.” sanoo Vilikuna opuksessaan. Heti tuli mieleeni, että tarkottaako Tammela paikkakuntana sitte keskellä Hämettä olevaa paikkaa? Ja kaikki, mikä ennen vanhaan hankittiin keskitalavella eli tammikuussa, oli lujaa ja kestävää, niin puutavara, langat, ku elukatki.

Loppiaisesta alako sitte ”härkä- eli selekäviikot ja reikäleivät”. Se tarkotti monen viikon mittasta juhulatonta aikaa ja sitä, että töitä painettiin ku härät niska limassa ja selekänahasta otettiin irti kaikki, mikä suinkin saatiin. Vähä puolen kuun jäläkeen eli 19. päivä on Heikin päivä. Sillon aateltiin talaven olevan puolessa. Uskottiin, että karhu kääntää sillon kylykeään talavipesässään ja toteaa, että ”yö puolessa, näläkä suolessa” tai huokailoo, että ”yö puolessa, pikipalli peräsuolessa”.

Eilen oli Paavon eli Paavalin päivä. Ennen vanhaan uskottiin, että jos ei sillon oo kovat pakkaskelit, on turha oottaa palijo minkäänlaista satovuotta. Eilinen sää ei kovin kylymä ollu. Mahtaako olla laarit täynnä vilijaa ja perunaa, ku syksyyn päästään? Kuka tietää!

Tämän vuojen tammikuu on ollu kyllä erikoinen säijen osalta. Lunta ei näyttäs tulevan lisää ainakaan tänne etelään ens viikollakaan. Emmää sitä ny muuten niin kaipais, mutta olis kyllä mukavaa päästä latusille muutaman kerran tänäki talavena. Sitä vaan tuumin, mitä tuo mun käpälä sivakoinnista tykkää. Mää en kieli vyön alla hiihä, mutta pitää hiihtäissä käsiään kumminki aika lailla käyttää. Taitaa olla viisainta olla toivomata lunta ja latusia. Katellaan sitte ens talavena.

Mutta perijantaiaamuna, ku lähin kävellen töihin, oli ilimassa jo selevästi aavistus kohta alakavasta helemikuusta. Pakkasta oli palijo, mutta taivas oli kuulaan sininen, ei enää semmonen pikimusta, ku joitaki aikoja sitte. Ja se vähänen lumi tai kuura, mitä maassa ja puijen oksilla oli, valakas maisemaa kummasti. Kyllä se sieltä tuloo, kevät meinaan!