Mahtoiko UPK olla jo kyllästynyt pelkkiin arvauskilpailuihin, kun hän heti oman postauksensa otsikossa uhosi, että tässä ei olisikaan kyseessä mikään arvuuttelu, vaan silkan tiedon hakeminen. Vaikka oli jo myöhäinen syksy, oli tuollainen kaunis, valkoisin pienin kukin kukkiva kasvi vielä löytynyt pientareelta. Sehän oli täytynyt heti ikuistaa, ja nyt halusi UPK tietää, mikä kasvi se vielä näin myöhään kukki. Nokkoselta näytti, muttei kuitenkaan se ollut.

Oikein ihmetellä täytyy sitä, ettei UPK itse ollut asiaa selvittänyt googlettamalla. Ainakaan hän ei sitä heti tunnustanut, mutta kun hän kuitenkin varovasti esitti, että ehkä kukka oli joku peippilajike, tulee herkästi mieleen, että UPK oli kasvin nimen jo käynyt etukäteen tsekkaamassa, mutta nyt vain postausaiheen saadakseen muka kyseli muilta, mikä kasvi se oikein oli. Niin tai näin innokkaita tiedon etsijöitä löytyi myös lukijoista. Kaikki olivat samaa mieltä kasvin nimestä, ja kun se kerran noin helpolla selvisi, ei kommentteja muilta enää herunut.

Loppuviikosta palasi PA vielä täydentämään alkuviikon postaustaan ja kertoilemaan tapahtuman taustoja. Uhkaava tilanne oli meren takaisessa sukulaiskansamme asuttamassa maassa koettu. Onneksi kyseessä oli ollut väärä hälytys, joten asiasta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Muutama kommentti tuli tähänkin kirjoitukseen. Ensimmäisestä on vaikea päätellä, oliko se tarkoitettu vitsiksi. PA ei sitä kuitenkaan sellaisena ottanut, vaan selosti tarkasti, miten ko. maan turvallisuudesta vastaavat instanssit olivat tilanteen hoitaneet. Moitteen sanaa ei siitä voinut sanoa.

UPK: aa oli ilmeisesti jäänyt kaivelemaan hienoinen häviämisensä VV: lle. Kukaan, edes PA, ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että myös hän oli arvannut oikein, mutta hänen kommenttinsa oli kirjautunut sivustolle harmittavasti paria minuuttia myöhemmin kuin VV: n oikeaksi julistettu tieto. Onneksi UPK osasi itsekin avata suunsa, ja kaikki saivat nyt kuulla, että osattiin sitä täälläkin.

Viikko oli ollut täynnään toinen toistaan kiperämpiä arvuutteluja, mutta ainahan nyt vielä yksi sekaan sopi. Lettuilija oli odotellut pannu kuumana (Kärpäsen huom!), että edelliset tehtävät saatiin kunnialla päätökseen. Kun niin sitten kävi, syöksyi hän raketin lailla laittamaan esille omaa arvuutteluaan. Kainosti hän kuitenkin kysyi lupaa saada esittää oma tehtävänsä. Kuvasta olisi nyt pitänyt arvata, mitä tarkoitettiin. Myös pieni sanallinen vihje päivämäärän muodossa annettiin.

AVK oli ensimmäisenä arvailemassa. Totta kai lettuilija sai vuoron, sehän nyt oli selvääkin selvempää. Sitä paitsi tällaiset mukavat arvuuttelut olivat oivaa ajankulua yksinäisille ihmisille, eikä toki olisi haitannut, jos niihin olisi tullut kimurantteja kommenttejakin. Mutta mahtoiko sellaista enää kukaan haluta, kyseli AVK sitten lätkäisten kysymyksensä perään melko monta kysymysmerkkiä. Kysymysmerkeillä oli luultavasti oma tärkeä merkityksensä ainakin AVK: lle, mutta ”eisisäpiiriläiselle” kuten Kärpäselle ne eivät oikein auenneet. Arvatakin AVK muisti lopuksi. Pian lähestyvän kummitusjuhlan ilotulitteista oli tässä kyse.

Lettuilija oli AVK: n kanssa samaa mieltä kommenteista. Kiperätkin kelpasivat, kunhan olivat kuorrutettuja sillä maailman kauneimmalla kukkasella. Mutta arvaukseen hän vastasi kysymyksellä johdatellen AVK: n nyt vasta huomaamaan annetun vihjepäivämäärän. AVK perui kiireesti ensimmäisen arvauksensa ja veti mietintämyssyn tukevasti korvilleen luvaten palata asiaan uudemman kerran.

PA oli näkevinään kuvassa erään lettuilijan harrastukseen kuuluvan apuvälineen. Täsmälleen samalla kellon lyömällä oli samoin ajatellut myös KHÄ. Mutta molemmille näytti lettuilija punaista valoa seuraavan päivän vastauksissaan. Jotain muuta tässä nyt haeskeltiin.