Susipoluilla viiletellessään alkoi Punahilkasta tuntua, ettei se ainakaan tämä susi olisi, joka hänen kanssaan yhdessä sudenmarjamehua nauttisi. Ei kuitenkaan saanut patistettua itseään ilmoittamaan asiaa saman tien, vaan päätti nukkua yön yli. Nukkui vielä toisenkin yön ja sitten päätti toimia.
 
Aamulla ennen töihin lähtöään asettui Punahilkka läppärinsä ääreen ja kirjoitti sudelle lyhyen viesti. Siinä hän arveli suden kenties jo luulleen, ettei Punahilkasta enää mitään kuulisi, kun vastaus oli viipynyt näin kauan. Mutta Punahilkkahan saattoi aina päätökseen sen, minkä oli aloittanut, jos asia hänen vallassaan oli. Se oli hänen vankkumaton periaatteensa, josta hän pyrki kynsin hampain pitämään kiinni.
 
Myöhemmin Punahilkka on kyllä tullut siihen tulokseen, että joskus olisi paikallaan ja viisasta antaa asioiden vain olla yrittämättäkään niitä loppuun asti viedä. Mutta vielä tuolloin oli Punahilkka tässäkin asiassa niin periaatteen läpitunkema, ettei osannut antaa periksi, vaan monta kertaa hakkasi päätään seinään ihan turhan takia ja tyhjän päiten. Onneksi vielä näilläkin kymmenillä on ihmisellä mahdollisuus oppia uusia käytösmalleja, huokaa Punahilkka nyt tyytyväisenä, ja jättää surua ja murhemieltä tuntematta usein taakseen sen, mistä nyt vain ei mitään ole tullakseen. On turha jäädä tuleen makaamaan, sillä siinä voi hyvin ruveta tuntumaan palaneen käryä.
 
Punahilkka kirjoitti siis sudelle, ettei aikonut käyttää tekosyynä välimatkaa, joka lähenteli sataa kilometriä, vaikka siitä aiemmin olikin ollut jo puhetta. Ei aikonut hän keksiä mitään muitakaan syitä ja selityksiä. Totesipa vain suoraan ja ykskantaan, ettei susi sittenkään häntä tarpeeksi paljon kiinnostanut, jotta olisi jaksanut ruveta läheisempää tuttavuutta hieromaan. Kaikkea hyvää vain suden elämään ja iloista kesää! Näin Punahilkka toivotteli ja oli tyytyväinen itseensä, ettei tätäkään sutta ollut jättänyt epätietoisuuteen, vaan tavoilleen uskollisena oli reilun pelin hengessä toiminut.

Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun suden vastaus saapui. Siinä susi sanoi olevansa samaa mieltä. Turha oli ryhtyä mihinkään tämän hilkan kanssa, kun paljon nuorempiakin hilkkoja oli aivan suden lähimetsissä ihan jonoksi asti, ei muuta kuin otti ja valitsi!
 
Nyt oli jo Punahilkalla naurussa pitelemistä. Äsken oli hän ollut kiinnostava juuri ikänsä vuoksi, nyt olivat jo nuoremmat hilkat sitä, mitä tämä susi erityisesti himoitsi. Ja jonokaupalla oli heitä oikein tarjolla!
 
Ei vastannut Punahilkka enää mitään, mutta jos olisi vastannut, niin onnea olisi tälle sudelle toivottanut, että niin hyville apajille oli osunut. Nythän ei tarvinnut Punahilkankaan olla enää ollenkaan pahoillaan siitä, ettei tämä susi ollut häntä miellyttänyt. Tuollaiselle sudelle löytyisi varmasti ottajia pilvin pimein, siitä oli Punahilkka varma. Kunhan nyt ensin saisi ne happamat marjat alas nielaistua pois muita tuttavuuksia pilaamasta!