Leena kotiutuu sairaalasta Maijun kanssa, ja elämä asettuu taas normaaleihin uomiinsa. Kahden pienen lapsen hoitamisessa riittää touhua, eikä Leena ennätä ajatella asioita, jotka hänen elämässään kenties vaatisivat lähempää tarkastelua tai jopa toimenpiteitä. Hän nauttii molemmista lapsistaan, omasta kodistaan, vanhempiensa ja sisarustensa lähellä olosta ja avusta, jota he aina kyselemättä ovat valmiit antamaan.

Elämässä on päällisin puolin kaikki hyvin. Joskus yksinäisinä iltoina, kun lapset ovat jo nukahtaneet, mutta Leena valvoo vielä, miettii hän sitä, millaista mahtaisi olla, jos tuossa vierellä nukkuisi hyvä ja rakastava aviomies, jonka kainaloon voisi käpertyä. Silloin kuumat kyyneleet tulevat lupaa kyselemättä, ja Leena itkee tyynynsä märäksi ja nukahtaa lopulta nyyhkytyksiinsä. Aamulla on silmiä vaikea aukaista, sillä niin turvonneet ne ovat paljosta itkemisestä.

Vuosien saatossa Leena huomaa, että tuollaiset ajatukset tulevat yhä harvemmin hänen mieleensä. Hän on oppinut pärjäämään yksin, ilman miehen apua ja tukea, sillä Kalle on käynyt hänelle jo kovin kaukaiseksi. He ovat kuin kaksi ventovierasta ihmistä saman katon alla. Menee päiviä, joskus kokonaisia viikkoja, etteivät he vaihda keskenään sanaakaan.

Kalle viettää yhä vähemmän aikaa kotosalla, ja silloin kun hän omassa huoneessaan oleskelee, karttavat Leena ja tytöt hänen seuraansa. Ruokapöydässä ja koko talossa on silloin hyvin hiljaista, vaikka muuten ovat Siiri ja Maiju iloisia ja vilkkaita lapsia, jotka eivät turhia ujostele. Isä ei kuitenkaan koskaan puhu heille mitään, tuskin edes päälle katsahtaa, eivätkä he taas osaa lähestyä isäänsä, kun ei tältä milloinkaan minkäänlaista lämpöä heille heru.

Perhejuhlat ovat Leena ja tytöt tottuneet viettämään kolmistaan tai muiden sukulaisten kanssa. Kallea ei näy jouluna, ei juhannuksena, rippijuhlista tai lakkiaisista puhumattakaan. Leenaa ei asia haittaa, mutta tyttöjen vuoksi on hänen sydämensä murheellinen. Tytöille ei hän koskaan puhu mitään pahaa Kallesta, vaan yrittää aina kääntää tämän tempaukset parhain päin. Ei ole hänen asiansa kääntää tyttöjä isäänsä vastaan. Kalle omalla toiminnallaan saa sen itse aikaan…