Näin KuvaKuva kuiskutteli Punahilkan korvaan. Punahilkka lupasi vaieta kuin muuri asioiden todellisesta laidasta. Ei hän tosiaankaan ollut tiennyt mitään tuollaisista käänteistä. Susipoluilla ei juurikaan ollut aikaa keskittyä muuhun kuin ansojen kokemiseen ja lippusiimojen tarkistamiseen.

Mutta että ihan tutkimusmielessä oli kiinnostuttu KuvaKuvan blogista! Se sai jo Punahilkankin vaikenemaan. Tietysti tuntui mukavalta olla yksi sellaisen kiinnostavan blogin kirjoittajista, vaikka tuskinpa Susimetsän seikkailut nyt niin suurta mielenkiintoa yleisesti ottaen herättivät. Toisaalta kuvasivathan nekin osaltaan nykypäivän elämänmenoa ja sitä, miten vastakkaiseen sukupuoleen otettiin yhteyttä, joten ei kai Punahilkallakaan mitään häpeämistä kirjoittelussaan ollut. Ainakin hänen lennokkaat tekstinsä toivat mukavaa kepeyttä joskus vähän raskassoutuisille sivuille.

Tässä kohtaa KuvaKuva rypisti hiukan kulmiaan, ja Punahilkka älysi pitää suunsa kiinni. Hän oli sentään vain vierailija NoitaKuvaKuvan blogisivulla. NKK oli armollisesti antanut hänelle palstatilaa, kun hänen oma bloginsa deittisivustolla oli muiden mukana ajettu alas pari vuotta sitten. NKK:n kirjoitustyyli oli erilainen, samoin aiheet, joten ei sopinut Punahilkan kovin ankarasti ryhtyä blogin haltijaa arvostelemaan. Muuten voisi käydä niin, että portit kolahtaisivat nenän edestä kiinni täälläkin.

Nyt susiseikkailut oli joka tapauksessa loppuun kaluttu luu. Uusia ei tulisi, ennen kuin Punahilkka taas profiilinsa deittisivulla avaisi, ja sellaista ei ollut näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Jotain muuta oli keksittävä, mutta mitä? Ellei KuvaKuva tarttuisi ruoriin, olisi blogialus parasta ohjata suojaisaan satamaan siihen saakka, että taas uutta postattavaa tulisi.

Ei hätä nyt kuitenkaan aivan tämän näköinen ollut. KuvaKuvalla oli kyllä kiireensä, ja sillehän ei kukaan mitään mahtanut, jos Punahilkalla ei nyt oikein flaksi käynyt susirintamalla. Oli näillä sivuilla surrannut ja pörrännyt kolmaskin virtuaalikynän käyttäjä, eräs siivekäs verkkosukka. Ei, ei, Punahilkkahan se verkkosukilla susia metsästi, ja sehän jo kuultiin, että verkkosukat olivat nyt repaleiset ja niin ollen menettäneet tyystin tehonsa.

Se siivekäs olikin verkkosilmä, Kärpänen! Hänestä ei KuvaKuva ollut pitkään aikaan kuullut mitään. Missä mahtoi surista ja pöristä tätä nykyä? Oliko löytänyt uuden blogin, johon soluttautua vai oliko jo kokonaan kuollut omaan mahdottomuuteensa. Kärpäsen kanssa oli kyllä syytä olla varuillaan. Hänen takiaan oli koko blogi joutunut vihamielisten hyökkäysten kohteeksi, joskin myönnettävä toki on, että Kärpäsen aihevalinnat tuntuivat kovin monia kiinnostavan, joko julkisesti tai salaa. Todisteita siitä oli paljonkin olemassa.

Mitäpä jos yritettäisiin tavoittaa Kärpänen jostakin? Tulisi ehkä taas vähän eloa tähänkin blogiin.