Kaikki tietävä Google halusi taas tänä aamuna tarjota meille tietoa ihan oma-aloitteisesti. Se ei toki haittaa: mistäpä sitä minäkään muuten olisin tiennyt, että vietämme tänään perinnöllisyystieteen perustajana pidetyn Gregor Mendelin 189. syntymäpäivää.

Sekään tuskin olisi maailmaani kaatanut, vaikka tuota tietoa ilman olisin jäänyt. Mutta kiinnostuin asiasta sen verran, että lukaisin läpi, mitä Wikipedia hänestä oli maininnut. Olihan näistä asioista koulussa aikanaan luettu. Suuren osan niistä olin autuaasti unohtanut.

Herneitä tutkimalla tämä itävaltalainen Pyhän Tuomaan luostarin katolinen munkki pääsi perinnöllisyyden jäljille ja kehitti tutkimuksiinsa pohjautuen perinnöllisyyssäännöt, jotka edelleen ovat voimassa. Mendelistä ja hänen aikaansaannoksistaan enemmän kiinnostuneet voivat tässä kohtaa poistua ja hakea tietonsa muualta. Tämän kirjoituksen virallinen tieto-osuus on tässä.

Perinnöllisyydestä ajatukseni lennähtivät ihmisten yleiseen terveyteen sekä sairauksiin: niiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Olen aina pitänyt itseäni kutakuinkin terveenä, ns. perusterveenä ihmisenä. Migreeniä olen sairastanut lapsesta asti, joten se ikään kuin kuuluu asiaan. Samoin kuiva, lähes atooppinen ihotyyppi on mielestäni pikemminkin ominaisuus kuin sairaus. Iän myötä ovat tulleet väistämättä eteen pienet krempat, joista ei nuorena tiennyt tuon taivaallista. Naisena olen saanut tutustua vaihdevuosien ihanuuteen kuumien aaltojen, ihon vanhenemisen, mielialojen heilahtelun ja muun sellaisen muodossa.

Edellä mainitut ”vaivat” kuuluvat kuitenkin naisen elämään, eikä niiltä juuri kukaan voi välttyä. Onneksi niihin nykyisin on saatavilla monenlaista helpotusta. Enää ei tarvitse, ellei itse halua suostua kärsimään vaihdevuosien tuomista ikävistä ja elämää monella tapaa rajoittavista vaivoista. Hormonikorvaushoidolla saadaan ihmeitä aikaan!

Migreeniin on kehitetty täsmälääkkeet, joiden avulla siitä kärsivä pystyy elämään koko lailla normaalia elämää. Lääkkeet ovat kalliita, mutta itse olen kyllä valmis maksamaan niistä kovankin hinnan, jos lääkettä käyttämällä saan estettyä tai parannettua päänsäryn, joka aiemmin teki minut lähes toimintakyvyttömäksi usean päivän ajaksi.

Ryhdyin vähän tarkemmin miettimään omaa lääkkeitten käyttöäni. Koska olen muuten terve, on hormonilääkitys ainoa vakituinen lääkitykseni. Totta kai siitäkin varoitellaan. Rintasyöpäriski kasvaa niin ja niin monta prosenttia hormonipillereitä popsimalla. Kasvakoon, sanon minä! Mieluummin elän hormonikorvaushoidon avulla lyhyen, täysipainoisen ja hyvältä tuntuvan elämän, joka sitten ehkä päättyy rintasyöpään, kuin elän sairastumista peläten pitkään, hartaasti ja kitumalla toinen jalka lähes haudassa.

Edellisellä en tarkoita, että tietäisin syövästä ylipäätään mitään tai että pitäisin sitä jotenkin "leikkinä". Se on vakava sairaus ja omalle kohdalle osuessa kova paikka. Mutta tulevaa tautia sairastamalla pilaa ainoastaan oman elämänsä  nekin päivät, jotka vielä muuten voisivat olla terveet.

Migreenilääkkeitä otan tarvittaessa. Tarvitsen niitä usein, ja ne taas kuulemma käyvät verisuonten päälle. Siitä vaan! Elän täällä yhden elämän. Siitäkin on jo suurin osa kulunut. En halua viettää jäljellä olevaa elämääni sängynpohjalla voihkien märkä rätti silmillä ainoana toiveenani kivusta armahtava uni, joka ei koskaan tule. Verisuoneni kestävät juuri sen ajan, joka niiden on tarpeenkin kestää. Enemmästä ei ole väliksi.

Mitä sitten tarkoittaa se kourallinen pillereitä, jonka joka aamu heitän helttaani? Tänä aamuna laskin erilaisia tabuja olevan kaiken kaikkiaan seitsemän. Seitsemän! Minähän olen terve ihminen, vai perustuuko näennäinen terveyteni juuri noille kemikaaleille, joita myös ravintolisiksi kutsutaan. Tämänaamuinen satsini koostui seuraavista osasista: hormonilääke, särkylääke (satunnainen), kalaöljykapseli (muista terveelliset rasvahapot), kalkkitabletti (osteoporoosi vaanii nurkan takana), monivitamiinivalmiste (vaikka syönkin terveellisesti ja monipuolisesti), magnesium (suonenvetoon, lihaksille jne.) sekä maitohappobakteerit (matka häämöttää).

Enpä tiedä, tuntisinko itseäni juurikaan ”sairaammaksi”, vaikken noita kaikkia nauttisikaan. Minut muiden muassa on saatu uskomaan, että terveys löytyy purkista. On helpompaa napata kalkki- tai magnesiumpilleri suuhunsa kuin lähteä hölkkäämään ulos luita ja lihaksia vahvistaakseen. Omega-3:n saa myös kätevästi kapselin muodossa, ettei tarvitse sotkea käsiään kalan käsittelyssä. Ja vitamiinit ovat kaikki samassa napissa. Ei ole tarpeen miettiä, tarvitaanko tähän vuodenaikaan lisää D-vitamiinia ja missä ruuassa sitä ”hermovitamiinia” nyt olikaan.

Olen kuullut sellaisestakin tapauksesta, että joku sairastui oikeasti käytettyään liikaa luontaistuotekauppojen tuotteita. Hyvä on siis ottaa järki käteen tässäkin asiassa. Elämä on joka tapauksessa rajallinen. Pidentää sitä tuskin voimme kaiken maailman rohdoilla. Mutta jos ne oleellisesti parantavat elämän laatua tai antavat meille muuten mielenrauhan jossakin kohdassa, niin kukaan ei estä aloittamasta päiväänsä mokomilla tuotteilla. Tuotteiden valmistajat ainakin ovat sitä tyytyväisempiä, mitä enemmän tuotteita ostetaan!