Kärpänen havahtuu oven kolahdukseen. Vieraat ovat lähteneet. Kärpänen on nyt yksin ja sen pitäisi alkaa lunastaa lupaustaan. Äkkiä kylmä hiki kihoaa sen karvaiseen päälakeen. Mitä ihmettä se tuli luvanneeksi? NKK odottaa Kärpäsen päivittävän blogia ainakin muutaman postauksen viikkovauhdilla, mieluummin tietysti vielä tiheämmin.
 
Mistä se nyt repii postattavaa? Surffailemaan blogimaailmaan tässä on lähdettävä, ei auta muu. Parasta varmaan aloittaa tutuilta sivuilta, joista ennenkin on jutun juurta irronnut lähes nyhtämättä. Mutta viimeaikaiset pyrähdykset noille sivuille ovat kyllä olleet varsin lohduttomia aiheitten osalta. Terävälläkään virtuaalikynällä ei noista aiheista saisi lukijoita kiinnostavaa postausta aikaiseksi. Pakko kuitenkin oli yrittää, kun tuli luvanneeksi.
 
Alkajaisiksi Kärpänen lehahtaa Noituuksia :) –blogiin. Se alkaa selailla sivuja taaksepäin päästäkseen selville, miten kauan siitä on jo aikaa, kun se viimeksi surrasi ja pörräsi siellä virtuaalikynäänsä käytellen. Kauan, lähes väsymiseen asti se saakin sivuja lehteillä, kunnes viimein löytyy tuttu merkintä.
 
Se on kirjoitettu maaliskuun 13. päivänä kuluvana vuonna. Klikattuaan sivun auki huomaa Kärpänen postauksen tosiaan olevan jonkinlainen päätös pitkään jatkuneelle episodille. Otsikko kylläkin on jossain vaiheessa muuttunut toiseksi, ja postausten numerointi otettu käyttöön samassa yhteydessä. Lisäksi noin puolitoista kuukautta ennen jorinoitten loppua on NKK asettanut koko Noituuksia :) –blogin salasanan taakse, jonka jälkeen sitä pääsivät lukemaan vain ne henkilöt, joille NKK salasanan antoi.
 
Kirjoituksia selaillessaan ja sieltä täältä niitä lukiessaan huomasi Kärpänen, että suuri osa lukijoista ei lainkaan ollut tajunnut, mistä oli alettu kirjoittaa siinä vaiheessa, kun otsikko muuttui eli 16.1.2012. Kommenttiosastossa jatkui sama paasaus ja vaatimus siitä, että tuollaiset kirjoittelut oli lopetettava. Jos ei Kärpänen itse älyäisi lopettaa, niin ”ylemmän tahon” oli ryhdyttävä toimenpiteisiin vaikka koko blogin sulkemiseksi. Ja varoitus nyt vähintäänkin olisi annettava mokomalle röyhkeälle pörisijälle.
 
Paasausta jatkui siihen saakka, että blogi salasanasuojattiin. Mutta kuten Kärpänen viimeisessä postauksessa totesikin, muutamien pahimpien räksyttäjien vauhtisokeus oli niin suurta, että enää ei erotettu metsää puilta. Haukuttiin kaikkea ja kaikkia tajuamatta tai välittämättä siitä, oltiinko oikean puun juurella räkyttämässä.
 
Nyt ei Kärpäsen kuitenkaan ollut tarkoitus enää palata kirjoittamaan vanhoista aiheista. Täytyi selata vielä taaksepäin, jotta näkisi, milloin viimeksi oli ammentanut analysoitavaa tuosta ”ehtymättömästä” lähteestä, joka siis viimeaikaisten vilkaisujen perusteella oli kyllä jo hyvää vauhtia kuivumassa kokoon.
 
Huokaisten alkoi se selailla vielä varhempia postauksia päästäkseen taas ajan tasalle. Huh, huh, urakkaa riittäisi, mutta lupaus oli lupaus eikä Kärpänen ollut sanansa syöjä.