Postausviikko päättyi rauhallisiin tunnelmiin. Suuren juhlan odotuksen aika oli käsillä, ja VL ilmoitti sen postauksessaan nyt kaikelle kansalle, myös heille, jotka sitä mahdollisesti eivät tähän mennessä olleet noteeranneet. Huomenna se alkaisi, hoosiannoin ja kynttilöin. VL toivoi kirjoituksessaan, että ihmiset kukin itse tykönään osaisivat ottaa jo tämän odotuksen ajan rauhallisesti ja turhia hosumatta ja kiirehtimättä. Vanhemmiten, oli postaaja huomannut, turha touhu jäi pois lähes itsestään, ja rauhalliselle, kiireettömälle odotukselle tuli tilaa.

Postaukseensa oli VL liittänyt myös kuvan. Siinä paloi keraamisessa ”kynttilänjalassa” ikkunalaudalla tuikkukynttilä, joka takana olevasta kolminkertaisesta ikkunasta heijastui moninkertaisena katsojan silmiin.

Tämän sinänsä vähäpätöisen yksityiskohdan Kärpänen mainitsee näin tarkasti siksi, että heti ensimmäisessä kommentissa, joka tuli PA: lta, ihasteltiin aluksi kuvaa ja seuraavaksi ihmeteltiin ”ikkunan” pientä kokoa. Sitten PA alkoi selittää kuin jatkeena aiemmin olleeseen KHÄ: n juhlapuu- postauksen kommenttiinsa, että hössötys oli hänestä yhtä kaukana kuin itä on lännestä (Kärpäsen huom!).

PA: n tuttavapiirissä oli kyllä sekä hössöttäjiä että myös muunlaisia juhlaan valmistautujia. Monesti, PA: n huomion mukaan, saattoi olla jopa niin, että pahimmat hössöttäjät olivatkin heitä, jotka toisella suupielellä marisivat, kuinka kaupallista ja pinnallista kaikki oli. Mutta onneksi oli vielä heitäkin, jotka iloisin mielin ja suurta nautintoa tuntien ottivat juhlan vastaan sitä ahkerasti valmistellen valittamatta kertaakaan työn paljoutta tai muuta ikävää asiaa.

VL vastasi kommentissaan ensin ikkuna-asiasta. Hän antoi oikein ”ikkunan” tarkat mitat ja kertoi jopa, mistä koristeen oli hankkinut, sillä sellaisestahan tässä nyt oli kyse, ei mistään oikeasta ikkunasta. Juhlan jälkeen kun kävi ostoksilla, teki usein löytöjä naurettavan halvalla hinnalla. Vielä hän valaisi oman kiireettömän odotuksensa taustoja. Aiemmin ”elämän ruuhkavuosina” (Kärpäsen huom!) oli meno ollut huomattavasti hektisempää kuin nykyisin, kun juhlat sai viettää ja niihin valmistautua omissa oloissaan. Jokaisen ihmisen sen hetkinen elämäntilanne vaikutti paljon siihen, miten ihminen toimi.

TKO oli kommentoimisaamunaan tai sitä edeltävänä yönä kärsinyt ilmeisesti unettomuudesta. Hän ihmetteli sitä, että kun kaikessa rauhassa saisi vedellä hirsiä vielä monta tuntia, niin eihän se uni tietenkään silloin tullut. Ylös oli noustava kahvia keittämään ja sen jälkeen istahdettava nykyihmisen parhaan ystävän seuraan aikaa kuluttamaan (Kärpäsen huom!).

Juhlan odotuksestaan kertoi TKO sen verran, että joinakin päivinä se tuntui mukavalta, toisinaan taas koko odotus ahdisti. Vaihtelevista tuntemuksistaan huolimatta hän toivotti niin postaajalle kuin kaikille lukijoillekin hyvää odotuksen aikaa. Odotuksesta ahdistuvalle TKO: lle VL vastasi, että näissä kymmenissä oli omat etunsa. Saattoi nukkua tai valvoa, syödä tahi juoda juuri silloin, kun väsytti, valvotti, tunsi nälkää tai janoa. Kaiken sai tehdä omaan tahtiinsa tarvitsematta kantaa huolta toisten tarpeista. Se se vasta oli elämää!

RR ajatteli suurista juhlista ja niiden odotuksesta hiukan samoin kuin TKO. Yksineläjän juhla ei aina niin juhlalta tuntunut. Yksinäisyys korostui entisestään, kun näki ja kuuli toisten kokoontuvan yhteen iloista juhlaa viettämään. Edellisen vuoden juhla oli tehnyt poikkeuksen, kun siitä oli saatu nauttia jälkikasvun siipan ystävättären luona. Myös tuleva juhla saattaisi olla mieleenpainuva, sillä ko. siippa valmisteli sitä nyt itse, ja jälkikasvun jälkikasvukin touhusi naiuttien mukana.

RR harmitteli myös sitä, että korteilla muistaminen tai muunlaisten tervehdysten laitto taisi häneltä olla jo taakse jäänyttä elämää. Se harmitti eritoten silloin, kun itse sai tervehdyksen joltakin ystävältä. Mukava olisi ollut muistaa takaisin, mutta kun ei kyennyt, niin ei kyennyt.

Ensimmäinen odotuksen sunnuntai oli jo menossa, kun AVK poikkesi kertomaan, mihin asti hän oli ehtinyt kynttiläänsä poltella. Oliko sitä kukaties poltettu molemmista päistä, se ei kommentista käynyt selväksi. Kommentin lopusta jäi ainakin Kärpäselle sellainen mielikuva, että kynttilänpolttoa tärkeämpi asia AVK: lle oli jokin televisiosta illalla tuleva finaali. Oliko kyseessä urheilutapahtuma tai muu kilpailu, se jäi hämärän harsoon, eikä Kärpänen, jota television tarjonta ei muutenkaan juuri kiinnosta, sen enempää asialla karvaista päätään vaivannut.

Asia selvisi osittain VL: n vastauksesta. Hän oli palannut kotiin isolta kirkolta, jossa oli ilmeisesti viettänyt koko päivän. Siellä sitä vasta hyörinää oli ollut. Nyt hän nautti oman kodin rauhasta ja asettui katselemaan kisoja, jotka tallennuslaitteet olivat hänen poissa ollessaan taltioineet.

IVK toivotteli postaajalle itselleen myös hyvää odotuksen aikaa. Hän tunnustautui tämän suuren juhlan kannattajaksi. Kovien elämänkokemusten jälkeen tuntui entistä tärkeämmältä saada viettää yhteistä aikaa perheen ja lähiomaisten kanssa. Vastauksessaan IVK: lle VL kertoi hauskan pikku anekdootin tosielämästä. Seimen lapsi osasi myös itkeä, kun tilanne sitä vaati.

Myös letunpaistajan valtakunnassa hössötettiin: oli hössötetty jo toista viikkoa, kunnes hössötys sitten kommentointia edeltävänä iltana oli saanut huipennuksensa. Lähes työstä olivat valmistelut käyneet, mutta hyvin oli kaikki mennyt, ja mieli oli hyvä näin jälkeenpäin. Letunkäryyttäjä kertoi paistelleensa jo perinteiset juhlaruuat ja heittäneensä ne pakkaseen varsinaista juhlaa odottamaan.

Hoh-hoijaa, tuumaa nyt Kärpänen. Pakastin on sen mielestä hyvä apu, kun ruokia on säilöttävä pitkiä aikoja. Mutta sitä se ei pysty olemattomilla aivoillaan käsittämään, miksi niin yksinkertaiset ja nopeatekoiset ruuat kuin ko. juhlan laatikot piti valmistaa viikkokausia aikeisemmin ja pakastaa ne sitten h-hetkeä odottamaan. Jos joku halusi juhlapöytäänsä pakastettuja laatikoita, niin sellaisiahan sai kaupan einesaltaasta. Miksi vaivautua itse edes tekemään, jos kuitenkin juhlapöydässä tarjottiin pakasteita.

Se, millaisena kukin laatikkonsa haluaa, tuoreina vai pakastettuina, on tietenkin jokaisen syöjän ikioma asia. Mutta joskus vain tulee mieleen, että luettelemalla kaikkia pakastimeen tekemiään leipomuksia ja paistoksia, luettelija haluaa jotenkin kertoa olevansa nyt varmasti liikkeellä riittävän ajoissa.

Samalla hän kuin huomaamattaan tulee asettaneeksi paineita muille, jotka eivät aivan yhtä ripeitä ole olleet. Ja sekin Kärpästä ajatteluttaa, että jos kaikki on tehty neljää viikkoa ennen varsinaista juhlaa, mihin se neljä viikkoa sitten käytetään? Peukaloitten pyörittämiseen vai toisten ahdistamiseen sillä, että minullapa onkin jo kaikki tehtynä!

Vielä lähes viikkoa myöhemmin löntysti KHÄ paikalle kynttilää ihmettelemään tai sen liekin lepatuksen houkuttelemana. Hössötys ja hermostuminen eivät nyt tahtoneet KHÄ: ltä onnistua ei sitten niin millään. Yritys oli kyllä kova, mutta tulokset laihanlaisia!