Kauaa sitä ei tarvinnutkaan odotella, ja niin matkusti Soile toukokuun loppupäivinä junalla pääkaupunkiin tarkempiin tutkimuksiin.

Taas tehtiin samat ultraäänitutkimukset kuin jo ties kuinka monta kertaa aiemmin. Tutkiva lääkäri alkoi ihmetellä, miksei Soilea ollut aiemmin lähetetty tutkittavaksi. Raskaus oli jo pitkällä, ja vasta nyt havahduttiin siihen, että jotakin saattoi olla vialla.

Mistäpä Soile olisi voinut tietää, miksei häntä ollut aiemmin lähetetty eteenpäin. Eihän hän itse sellaisia päätöksiä tehnyt. Lisäksi tuntui suorastaan pahalta, kun lääkäri tivasi häneltä asiaa. Taas tuli mieleen, että hoitohenkilökunnallakin olisi paljon oppimista siinä, miten potilaita kohdellaan.

Tuskinpa tämäkään lääkäri loppujen lopuksi mitään pahaa tarkoitti. Itselleen ominaiseen suoraan tyyliinsä vain asioita kyseli. Ehkä hän myös oli oikeasti ja aidosti huolissaan niin äidistä kuin syntyvästä lapsestakin. Joka tapauksessa Soilelle jäi käsitys, että asia oli paljon vakavampi kuin hän alun perin oli osannut kuvitellakaan. Huoli alkoi hiipiä hänen mieleensä.

Ennen kotiin lähtöä sai Soile kuulla, että seuraava käyntikerta olisi jo viikon päästä. Tässä välillä pitäisi välttää kaikenlaista rasitusta ja äkkiponnisteluja. Lapsivettä oli todella paljon, eikä sikiö siis kyennyt sitä nielemään, koska ruokatorvi ei ollut auki. Lapsi olisi leikattava heti, kun hän olisi syntynyt.

Mutta taaskaan ei Soilen pitänyt huolta kantaa. Ei hänen lapsensa olisi ensimmäinen, joka suoraan synnytyssalista leikkauspöydälle kiikutettaisiin. Synnytystä ei kannattanut käynnistää ennen aikojaan, sillä lapselle oli aina parempi, mitä kauemman hän sai kehittyä kohdussa.

Monenlaiset kysymykset risteilivät Soilen päässä, ja hän kyselikin paljon kaikesta mahdollisesta synnytykseen ja lapsen kehityshäiriöön liittyvästä. Hänelle vastailtiin auliisti, mutta joka käänteessä korostettiin, että kaikki sujuisi hyvin. Lapsi syntyisi todennäköisesti sektiolla kuten ensimmäinenkin lapsi. Sen jälkeen hän olisi hyvässä hoidossa Lastenklinikalla. Soile voisi imettää häntä ja osallistua muutenkin kaikin tavoin lapsen hoitoon. Vanhemmille oli varattu mahdollisuus asua sairaalan asuntolassa koko vauvan sairaalassaolon ajan.

Mietteissään lähti Soile kotiin. Viikon kuluttua olisi uusi käynti. Silloin tiedettäisiin taas enemmän.