Vaikka Pekka piti silmiään kiinni, tiesi hän suunnilleen koko ajan, mitä Liisa ja Sirkka touhusivat. Hän tunsi, miten Liisa veti housuja aina vain alemmas. Naisten ivallisista puheista ja naurusta hän päätteli, että housujen alta paljastuvat, hänelle itselleen ja muutamalle naisenpuolellekin jo puoli vuosisataa erinomaisesti kelvanneet sukukalleudet eivät näissä naisissa herättäneet mitään ihastuksen tunteita.

Pekka yritti kovettaa mielensä ja ajatella aivan muita asioita. Se oli kuitenkin jokseenkin vaikeaa, kun Liisa härnäsi ruoskallaan ja Sirkka naputteli pampullaan nyt jo aivan paljasta alapäätä. Naiset juttelivat keskenään, ja heidän puheistaan Pekka arveli kohta kovien aikojen koittavan. Eikä hän arvelussaan erehtynytkään.

Äkkiä hän tunsi terävän piston nivusissaan. Jos Pekka olisi voinut huutaa, olisi hän karjaissut koko keuhkojensa voimalla. Mutta huutaminen oli nyt mahdotonta. Hän ei pystynyt kuin rimpuilemaan tuskissaan. Se tuntui vain innostavan verenhimoista kaksikkoa. Uusia pistoja alkoi suorastaan sadella ja ne lähestyivät koko ajan yhä herkempiä alueita.

Pekka oli tuntevinaan nenässään palaneen käryä. Hän räväytti silmänsä auki nähdäkseen, mitä oikein oli tapahtumassa. Sitä hänen ei ehkä olisi kannattanut tehdä, sillä silmänsä avatessaan hän näki Liisan kädessä punaisena hehkuvan raudan, joka hitaasti, mutta varmasti laskeutui alemmas kohti Pekan nivusia. Kauhuissaan Pekka yritti rimpuilla kauemmas Liisasta, mutta silloin Sirkka tarttui häneen lujalla otteella ja painoi tiukasti lattiaa vasten. Naisten ivallinen, sairas nauru kaikui Pekan korvissa, kun hän alistuneena odotti kidutuksen alkamista.

Mutta sitten tapahtui jotain yllättävää…