Ei sitte ollu satamata. Ensimmäiset piskot tippu jo sillon, kummää pistin nokkani ovesta ulos. Pikkuhilijaa saje ylty, mutta oli välillä vähän aikaa satamataki. Mää hain tytön poikaystävän kanatalosta, ja me lähettiin sinne museopäivän viettoon.

Kanalassa oli taas syöty yks muna. Toinenki oli tullu, se oli Kertulta, mun kanalta, ja se oli aivan muhkurainen pinnaltaan. Nyt kananhoitajat suunnitteloo, että ne laittaa yhteen rikottuun munaan pippuria ja suolaa ja antaa sen sille munakannipaalille syötäväks. Sillä keinon ne yrittää saaha mokoman homman loppumaan. Saa nähä, miten käy.

Mää puhun tässä ny vaan museopäivästä, vaikka oli sillä tapahtumalla oikea nimiki. Vaikka ilima oli vähä epämääränen, oli ihimisiä paikalla jo pilivin pimein. Parkkipaikka oli aika täys, ja mua nauratti, ku viereen parkkeerannu ukko seuras silimä kovana mun parkkeeraushommiani.

Varmaan se aatteli, että mää sipasen sen hienoon autoon naarmun. Ku jouvun vähä korijaamaan, niin sen jäläkeen ukko vielä vartavaste siirsi omaa kaaraasa kauemmas musta. Kyllä mua meinas huvittaa, mutta en sanonu mitään, vaikka olis kyllä ollu ihan omiaan sille kyylälle.

Ihan ensiks me mentiin museokierrokselle. Ku tää oli sellanen teemapäivä, niin kaikki tapahtumat oli ilimasia. Seki tietysti houkutteli sakkia paikalle niin palijo. Lisäks museo ympäristöineen on tosi kaunis. Ja kaikenlaista ohojelmaaki oli tarijolla.

Museossa näytettiin ensiks filimi, joka liitty opastettavaan kierrokseen. Siitä saiki hyvän käsityksen siitä, mitä oli tulossa. Filimin jäläkeen lähettiin kierrokselle. Vaikka mää oon käyny monta kertaa siellä, niin aina se vaan on yhtä mielenkiintonen paikka. Eihän niitä asioita kovinkaan kauaa muista, mutta sitte ku ne kuuloo uuvestaan, ne taas palautuu hyvin mieleen. Jutut, joita se opas kertoo on sellaisia, että ne pistää mielikuvituksen liikkeelle. Museokierroksella kerrotaan tavallisten ihimisten tavallisesta, raskaasta ja työntäyteisestä elämästä, ja siks se kai on niin kiinnostavaa.

Kierroksen jäläkeen me mentiin syömään. Eihän sitä ny kukaan iliman ruokaa pärijää, vaikka minkälaista hengen ravintoa olis tarijolla. Ruokapuoli oliki ainoa pettymys mulle tässä päivässä. Siellä oli tarijolla oikea lounas noutopöyvästä. Muuten se ois ollu hyvä, mutta kasvis- ja kalaruokia syövälle ihimiselle ei ollu tarijolla ku keitettyjä perunoita, lanttua, porkkanaa, salaattia ja porkkanaraastetta. Lihaa syöville oli hyvännäkösiä ja varmasti -makusiaki possukääryleitä.

No, oishan noissa juureksissa ja perunoissa riittäny syömistä niin, että maha ois täyttyny ja täyttyki, mutta hinta oli kyllä liian kova semmosesta ruuasta. Lounas makso 15 euroa, ja se on musta liikaa jopa siitä liharuuasta. Mutta eihän se oo hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa! Ulukona ois sitte ollu jotain kojujaki, joista ois saanu vähä halavemmalla mahaasa täytettä, mutta ei me muistettu niitä siinä vaiheessa, ku mentiin siihen kuppilaan.

Ku oli syöty, me mentiin kuuntelemaan konserttia. Sen piti olla ulukoilimakonsertti, mutta ku vähä sateli, niin se piettiin sisällä. Samassa tilassa oli taidenäyttelyki, mutta mää kahtelin sitä vaan kauempaa samalla ku kuuntelin soittoa ja laulua. Seuraavaks mentiin kahtomaan valokuvanäyttelyä. Se oli semmonen jännä, jossa oli vierekkäin vanha kuva ja uus kuva samasta paikasta otettuina. Siinä näki hyvin, miten luonto, ihimiset tai muoti oli muuttunu aikojen saatossa.

Vielä mentiin kahtomaan koskinäytöstä. Vieressä olevaan koskeen on rakennettu voimalaitos, niin että koski on ihan kuiva. Ny juhulapäivän kunniaks portit avattiin ja veen annettiin juosta vapaasti tunnin ajan. Vähä mää sitä ihimettelin, miksei porttia avattu ihan kokonaan, niin että ois oikein kunnolla nähäny, millasella voimalla vesi koskessa joskus on kohissu. Eihän niitä ois tarvinnu pitää auki ku kymmenen tai viistoista minuuttia. Ny vettä juoksutettiin tunnin ajan luukut pikkusen raollaan, eikä loppuaijasta kukaan enää ollu kahtomassa.

Vielä me kulettiin semmonen poloku, jonka varteen oli rakennettu ympäristötaidetta. Se oli kiva. Samalla matkalla käytiin torpassa, joka ny on kans museo. Aikanaan siinä pienessä tönössä on asunu kaheksan henkeä sulassa sovussa. Ei onnistus enää. Ja ihan vahingossa tultiin vielä paikkaan, jossa näytettiin toinen filimi tuon paikan vanhoista ajoista ja ihimisistä. Kaiken kaikkiaan oli päivä kyllä antosa ja monipuolinen.

Ku me sitte lähettiin parkkipaikalta, oli se viereen parkkeerannu kiukkunen ukko jo lähteny. Ny ei ollu vaikeuksia päästä pois parkista. Tilaa riitti. Mutta sitte tuli uus yllätys. Kummää käännyn parkkipaikalta tielle, kuulu autosta kamala pamaus. Auto ei kumminkaan pysähtyny, sitä pysty ajamaan ja se toimi koko lailla normaalisti. Mää epäilen, että iskunvaimennin ois menny sököks, mutta varma en tietenkään oo. Jos joku osaa neuvoa, mistä sen tietää, niin neuvoa saa ilomielin.

Kotimatkalla sato jo aivan kaatamalla. Vettä tuli ku aisaa, mutta ny se on loppunu ja sinistä taivasta jo näkyy. Vesi teki kyllä tosi hyvää, on täällä niin kuivaa ollu jo pitkän aikaa. Mutta ei ny tietenkään päivätolokulla tarttis sataa. Tää riittäs hyvin!