sunnuntai, 5. elokuu 2012
Olipa kerran... ja lienee vieläkin 5.8.2012
Soile ilmoitti päivän, jolloin hänellä olisi aikaa tulla muuttoa tekemään. Ennen lähtöään hän vielä soitti Mikolle varmistaakseen, että ajankohta oli oikea ja Mikko kotosalla. Siellähän Mikko oli. Hän oli jo usean päivän ajan tehnyt muuttoa. Nyt hän ehdotti Soilelle, että tämä toisi tullessaan kaupasta pahvilaatikoita Mikon tavaroita varten. Jostain kumman syystä hän ei itse ollut saanut niitä hommattua.
Soile kyllä arvasi syyn. Mikko ei kehdannut tai viitsinyt mennä laatikoita kyselemään. Mieluummin hän haetti laatikot muilla. Tällä kertaa päätti Soile olla sen verran myötämielinen, että matkallaan muuttoa tekemään poikkesi kauppaan laatikoita kysymään. Toisessa kaupassa niitä olikin valmiina, sen kuin otti vain, mutta toisesta Soile tilasi laatikoita seuraavalle päivälle Mikon nimiin. Laatikoita sai miten paljon tahansa, kunhan kaupan väki tiesi niitä säästää hakijoita varten.
Tyttären tavaroille Soile ei laatikoita ottanut, sillä ne olivat raskaita yksin siirrellä paikasta toiseen. Hän päätti pakata kaikki tyttären tavarat kasseihin ja muovipusseihin, sillä kun tytär loppukesästä tulisi kotiin, halusi hän käydä kaikki tavaransa itse läpi: hävittää, mitä ei enää tarvinnut ja säästää sen, mitä tulevaisuudessa arveli vielä tarvitsevansa. Väljästi pakatut kassit ja pussit olisivat silloin helpompia tuoda vaikka yksi kerrallaan varastosta lajittelua varten. Lajittelun jälkeen säästettävät tavarat sitten pakattaisiin laatikoihin ja siirrettäisiin lopulliseen säilytyspaikkaansa.
Soile oli miettinyt päänsä puhki, mihin tyttären tavarat sijoitettaisiin. Joitakin huonekaluja hän pystyi ottamaan omaan asuntoonsa, mutta entä kaikki muu? Taas kerran sai hän huomata, että ihminen on kekseliäs. Ikkunaremontin aikaan oli Soile tyhjentänyt lähes koko asuntonsa, sillä remontti oli kovin pölyistä puuhaa, eikä Soile halunnut ryhtyä siivoamaan sementtipölyä jokaisen kirjan välistä ja pikkuesineen päältä. Varastotiloissa käydessään hän oli huomannut, että siellä oli eräs varastokoppi aivan tyhjillään. Soile päätti kysyä koppia sen omistajalta väliaikaisesti omiin tarpeisiinsa. Omistaja lupasikin sen, ja niin sai Soile tavaransa suojaan pölyn alta.
Kun remontti sitten oli ohi, ja Soile oli tyhjentänyt lainakopin omista tavaroistaan, välähti hänelle mieleen, että koppia voisi pyytää lainaksi tai vuokralle myös tyttären tavaroita varten. Kahvipaketti kainalossaan lähti Soile ”maksamaan” kopin vuokraa. Omistaja oli kovin yllättynyt ja tietenkin myös mielissään Soilen tuomasta kahvipaketista. Kun Soile sitten kysyi mahdollisuutta jatkaa kopin lainausta selittäen tarvitsevansa säilytystilaa tyttärensä tavaroille, lupasi omistaja auliisti kopin Soilen käyttöön. Mitään korvaustakaan hän ei siitä haluaisi, sillä ei hänellä ollut kopille ainakaan tällä hetkellä mitään käyttöä.
Niin tehtiin diili, ja molemmat osapuolet vaikuttivat tyytyväisiltä. Soilella oli nyt väliaikainen paikka, johon tavarat sijoittaa. Koppi täyttyikin lähes kattoon asti tavaroista, joita Soile vanhasta kodista autollaan kuskasi. Jos tavarat olisivat olleet laatikoissa, eivät ne tietenkään niin paljon tilaa olisi vieneet. Mutta Soile ei jaksanut ryhtyä pakkaamaan niitä. Tärkeintä oli saada ne vain nopeasti pois myydystä talosta.
Tavaroitten lopullinenkin sijoituspaikka löytyi. Soilen silloisella miesystävällä oli iso talo suurine, lämpimine varastotiloineen. Hän lupasi ystävällisesti sijoittaa tyttären tavarat kattonsa alle. Sinne vietiinkin suoraa päätä kaikki ne tavarat, jotka tyttärellä oli ollut mukana opiskelupaikassaan, ja joita Soile ei voinut ottaa huusholliinsa. Ne oli tytär itse pakannut hyvin, joten niissä oli pelkkä kuljetuksen ja siirtämisen vaiva. Loputkin tavarat tuotaisiin samaan paikkaan loppukesällä, kun tytär olisi ne lajitellut.
Suuri helpotuksen huokaus pääsi Soilelta, kun tavaroille vihdoin oli löytynyt hyvä varastopaikka. Hiukan häntä arvelutti se, että entäpä jos välit miesystävän kanssa viilenisivät ennen kuin tytär kahden vuoden kuluttua palaisi Suomeen ja asettuisi kukaties aloilleen. Mitä sitten tapahtuisi? Hän päätti kuitenkin olla sairastamatta tulevaa tautia ja iloita siitä, että asiat tällä kertaa järjestyivät parhain päin.
Kommentit