Pekka havahtui unestaan sinnikkääseen pirinään. Pää tuntui raskaalta ja sekavalta, koko vartalo oli hiestä märkä, ja hengitystä vaikeutti suun päälle painunut tyyny. Kaiken lisäksi alavatsassa ja nivusissa tuntui kovaa kipua ja jomotusta. Pekka vilkaisi sohvapöydällä olevaa herätyskelloa. Se oli hiukan vaille kuusi. Ja kellohan se pöydällä pirisi!

Nyt Pekka muisti. Hän oli töistä tultuaan päättänyt ottaa pienet tupluurit ennen Sirkalle soittamista. Kellon hän oli laittanut herättämään, jotta varmasti ei nukkuisi lupaamansa ajan ohitse. Hän olikin vaipunut raskaaseen uneen ja nähnyt kaameaa painajaista siitä, miten Liisa ja Sirkka kiduttivat häntä riisumalla hänet alasti ja polttelemalla kuumalla raudalla hänen alapäätään. Helpotuksen huokaus pääsi Pekan suusta, kun hän tajusi äsken niin todellisilta tuntuneet tapahtumat pahaksi uneksi.

Mutta mitä oli tuo kummallinen, kova kipu alavatsassa? Unessakin hän oli sellaista tuntenut Liisan poltellessa kuumalla raudalla hänen ihoaan. Nyt Pekka oli kuitenkin täysin hereillä, vähän vielä sekaisin nukkumisesta, mutta muuten kunnossa. Kipu kuitenkin jatkui. Pekan oli pakko lähteä vessaan, sillä hän ajatteli virtsaamisen ehkä helpottavan kipua.

Mitä vielä! Pekka tunsi kyllä kovaa virtsaamistarvetta, mutta vain muutaman pisaran sai hän puristettua pyttyyn vihlovan kivun säestyksellä. Kaiken lisäksi näytti siltä kuin virtsan seassa olisi ollut vähän vertakin. Nyt Pekka säikähti toden teolla. Mikä häntä vaivasi? Kuolemako hänet korjaisi, vai mitä tämä oli? Hän päätti kuulostella ja tunnustella oloaan jonkin aikaa, ja ellei se kohentuisi, oli kai lähdettävä päivystävälle lääkärille.

Mutta kello oli nyt kuusi, ja siihen aikaan oli Pekka luvannut soittaa Sirkalle. Painajainen, josta hän vastikään oli herännyt vaivasi kyllä vielä ajatusmaailmaa. Entä jos Sirkka olikin oikeasti jokin syöjätär ja yhteistyössä Liisan kanssa? Uskaltaisiko häneen ottaa lainkaan yhteyttä? Pekka siunasi itseään, ettei ollut antanut oikeita tietojaan Sirkalle. Jos tämä oli huijari, niin ei hän Pekan jäljille pääsisi, ellei sitten tosiaankin toiminut Liisan kätyrinä.

Pekka päätti kuitenkin heittää mielestään huijausajatukset. Hän luottaisi Sirkkaan ja soittaisi tälle lupauksensa mukaan. Hänen oma mielikuvituksensa ja alitajuntansa väsymykseen, moniin uusiin kokemuksiin ja rasitukseen yhdistettyinä olivat tehneet hänelle tepposet, ja siitä painajainen johtui. Niin sen täytyi olla. Kova vatsakipu oli unessa yhdistynyt kidutuskokemuksiin, mikä oli aivan luonnollista…