Hermanni ja Herkko on kahennentoista päivän sankaria.

Hermanni on suomalainen asu miehen nimestä Herman. Kutsumamuoto Hermannista on Herkko. Suomalaisessa almanakassa nämä viettävät nimipäivää 12.7. Herman tulee muinaissaksan sotajoukkomiestä, sotilasta tarkoittavasta nimestä Hariman. Samaa kantaa ovat mm. espanjan Armando ja venäjän German. Suomessa muunnoksia ovat Herkon lisäksi mm. Manne, Hemmo ja Hemppo. Suomessa on vuoden 2009 loppuun mennessä ollut kirjoilla kaikkiaan 7936 Hermanni-nimistä henkilöä, jotka ovat kaikki olleet miehiä.

Herkko on suomalainen miehen etunimi. Herkko on suomalainen muunnos nimestä Herman, joka merkitsee 'sotajoukkomiestä', 'sotilasta'. Suomen almanakassa Herkko on ollut vuodesta 1952 lähtien nykyisellä paikallaan. Suosituimmillaan nimi on ollut 19801990-luvuilla. Vuoden 2009 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on kaikkiaan ollut kirjoilla 370 Herkko-nimistä, jotka ovat kaikki miehiä.

Mun äitinpuoleinen isoisä oli nimeltään Hermanni. Se kuoli jo vähä yli nelijäkymmentävuotiaana, ku umpisuoli puhkes ja aiheutti pahat komplikaatiot. Mää en oo sitä sitte ikään nähäny, niin ku en muuten muitakaan isovanhempiani. Hermanni oli ollu Kanaatassa mehtätöissä, ku kotimaasta ei töitä löytyny. Sieltä se oli lähettäny äitille kirijeen, joka on vieläki tallessa. Kirijeessä Hermanni käsköö Rauhan olla kiltti tyttö, totella äitiä ja huolehtia nuoremmista sisaruksista ja omasta koulunkäynnistään hyvin.

Tuossa Wikin selostuksessa sanotaan, että Hermanni-nimen kutsumamuoto olis Herkko. Tätä meijän Hermannia sanottiin kumminki Hempaks. Se kuoli kaks viikkoa ennen, ku Hermannin ja Liinun nuorin poika synty. Pikkupoika, joka muuten synty Hermannin päivänä elikkä 12.7. sai sitte kans nimekseen Hermanni. Sitä kututtiin Pikku-Hempaks.

Äitivainaa kerto, miten kaikki vanhemmat sisarukset hoiti isätöntä Pikku-Hemppaa ja huolehti siitä kovasti. Muistan yhen sanonnan, joka on säilyny noilta ajoilta. ”Hekku-Pirmanni karstupommariin” oli sanamuunnos ja tarkotti tietenki, että ”Pikku-Hermanni porstukammariin”. Porstukammari taas oli sen aikasten talojen porstuakammari elikkä eteiskamari, josta johti ovi suoraan eteiseen eli porstuaan.