Tyhjänä ammottavaan astiaan, jonka myös eniten sanotaan kuminaa tuottavan (Kärpäsen huom!), oli kuin ihmeen kaupalla tipahtanut vielä jostakin tippa totuutta tai ainakin huhupuhetta. Sitä VV palasi nyt esittelemään kaikelle kansalle. Postaaja ei kuitenkaan laittanut kynttiläänsä hänkään vakan alle, vaan säästi sen parempia käyttötarkoituksia ja todellisia tarpeita varten (Kärpäsen huom!), sillä olihan maailma niin ihmeellinen, että sauvoilla saatiin tärinää aikaa jo varsin monessa paikassa.

VV: lla oli vastaus tähänkin, mutta se oli jo niin korkeajännitteistä sähköoppia, että suhahti Kärpäsen karvaisen pään yli jälkiä jättämättä, ellei sellaisiksi lueta muutamaa kärventynyttä haiventa, jotka kyllä somasti kihartuivat sähkön vaikutuksesta.

Guru lehahti riemunkiljahdusten saattelemana uudelleen arvaamaan tai tietämään. Nyt hän oli jo unohtanut ”rohkeat” vihjailunsa siitä, että laitetta käytettäisiin eräänlaisena puristimena tietyissä miehisissä osissa, kun haluttiin saada jotakin hyötyä itselle. Hän palasi takaisin aiempaan arvailuunsa, että härvilä jollakin tapaa liittyi liikennekulttuuriin. Taas lensi ajatus niin korkealla yläilmoissa, ettei ainakaan Kärpänen käsitä, mistä moinen älynväläys gurun päähän äkkiä oli iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kärpänen on tähän mennessä ”moittinut” VRK: ä jo lähes kaikesta, mitä keksiä saattaa. Yhdessä asiassa tämä kuitenkin on lyömätön. Se asia on sitkeys ja peräänantamattomuus ja voisi tuota ominaisuutta kai tässä tapauksessa kutsua myös yksisilmäiseksi paikallaan junnaamiseksi. Saatuaan taas hiukan vihjeitä, mikä laite oikein voisi olla kyseessä, aloitti hän uuden jahkailun ja ihmettelyn.

Nyt halusi hän tietää, missä päin maailmaa moinen ihmekeksintö oikein oli tehty ja käytettiinkö sitä hyvinkin laajalti ympäri maapallon. Entä mitä oli se kaasu, jota putkistossa virtasi? Hoksasi hän myös pienen rakosen, johon tökätä kuin vähän härnätäkseen postaajan ammattiylpeyttä.

Nytpä huomaa Kärpänen tässä kesken kaiken, miten tärkeää olisi taas ollut se, että postaaja olisi postaukseensa merkinnyt päivämäärän, jolloin oikeat/väärät vastaukset arvailijoille ilmoitti. Ilmeisesti vastaukset on annettu jo ennen tätä VRK: n viimeistä ihmettelyä. Myös gurun riemastuksen ”tietämisestään” käsittää nyt, kun lukee postaajan selonteon asiasta. Niin tai näin, mutta ei Kärpänen kuitenkaan ryhdy poistamaan tai muuttamaan aiemmin kirjoittamaansa, vaan antaa niiden olla siellä vaikkapa vain pienenä piikkinä lihassa. 

Mutta palataan vielä kommentteihin, joita on jäljellä. Postaaja vastasi VRK: n tiedonhaluun valistettuaan tätä ensin, että rakensi sähköasemia eikä ollut mikään linjanrakentaja, johon hommaan VRK hänet yritti alentaa (Kärpäsen huom!). Hän ilmoitti maat ja mannut, joissa ko. laitteita rakenneltiin. Myös putkien sisällään pitämästä kaasusta kerrottiin, sen hyvistä ja huonoista puolista. Homma oli niin tarkkaa, että kaasun käyttö oli lisenssinvaraista, samoin laitteiden asennus.

Tämän olisi jo VRK: llekin luullut riittävän, mutta eipäs vaan. Hän ilmoitti tällä kertaa, yllätys, yllätys turvautuneensa suuresti vihaamansa Google-hakukoneen apuun ja lateli pitkät pätkät eksaktia tietoa siitä, mikä laite oikein oli kyseessä. Tässä kohtaa moinen pätemisen tarve tuntui ainakin Kärpäsestä hiukan huvittavalta, sillä postaajahan oli jo kertonut, mikä laite oikeasti oli kyseessä. Hän oli tehnyt sen selkeästi ja kansantajuisesti, kun taas VRK: n googlettama tieto oli kaikkea muuta. Paljon sitä kyllä oli, mutta millään tavalla se ei edesauttanut asian ymmärtämistä. Hakemattakin tulee mieleen, mahtoiko VRK itsekään käsittää kaikkia hienouksia. Mutta saipahan nyt päteä ja osoitti senkin, että osasi hakea tietoa myös Googlesta: hyvä VRK!

Kun postaaja oli ilmoittanut, että oikeita, siis vääriä vastauksia oli tullut noin viisikymmentä kappaletta ja vääriä eli siis jokseenkin oikeita vain pari, löytyi tuo voittajakaksikko hakematta. AVK ilmoitti oitis ajavansa tällä kertaa voittajien vaunuissa, ja toinen ohjastaja oli tietenkin VRK, joka ei siis loppujen lopuksi vieläkään ollut ymmärtänyt, millaisia vastauksia tällä kertaa haettiin. Mutta pääasia tietenkin, että kaikki olivat tyytyväisiä, niin oikein kuin väärinkin vastanneet. Loppu hyvin, kaikki hyvin!