Olisivatko öiset, hämärät saalistusretket tai jokin muu mielenkiintoisempi asia verottaneet niin KHÄ: n aikaa, että hän vasta nyt ehti kurkistamaan, mitä lintukodossa tapahtui. Niinpä hän palasi taas ensimmäisen kuvaparin tihrustamiseen, vaikka sen olisi jo luullut olevan loppuun pureksittu juttu erityisesti VRK: n ansiokkaiden selvitysten jälkeen. Samansuuntaista tietoa puiden rungoilla ja oksilla kasvavan harmaan haituvan ilman puhtaudesta kertovasta merkityksestä oli hänelläkin. Varsinaisen arvailun KHÄ tuntui sivuuttavan lähes pelkästään neljää jalkapariaan kohauttamalla.

AVK kuitenkin innostui uudestaan ilmansaastekeskustelusta. Taitaisi tässä olla ihan rauhoituksen paikka, sillä niin oli vähiin käynyt tämä laji armaassa Suomenmaassa. Vielä parin päivän kuluttua riensi hän ilmoittamaan tärkeän asian. Pitihän se nyt toki kasvupaikka mainita! VRK oli yrittänyt jo alkuun sijoittaa harmaapartaa kuusenrungolle ja oksistoon, ja vähän samaa yritystä tuntui olevan myös KHÄ: llä. Mutta AVK torppasi molemmat yritykset kertalaakilla ilmoittamalla, että tämä harmaa kasvoi koivunrungolla, ja oikein tunnetilakin sillä oli. Se oli onnellinen!

Kukaan ei tainnut sitten arvata oikein varsinaista arvausta. Jossain vaiheessa AVK julkaisi lehtikuvat kokonaan postauksessaan aivan oikeaoppisesti lähteet mainiten. Kiitokseksi arvailijoille mielenkiinnosta julkaisi hän vielä kolmannen kuvan. Siinä oli kaunis, hempeänvärinen ruukkukukka, jonka nimeä AVK nyt tiedusteli. (Hoh-hoijaa! Jotkut eivät sitten osaa lopettaa millään! Kärpäsen huom!).

Arvaustehtävästä, jonka oikeaa vastausta ei siis tällä kertaa voitu yksiselitteisesti lisätä sulaksi kenenkään hattuun, riensi kiittelemään ensimmäiseksi letunpaistaja. Oliko taikina jo paistettu vai kenties jauhot lopussa, kun aikaa tuntui riittävän virtuaalimaailmaankin (Kärpäsen huom!)? Siinä sivussa oli hän tunnistavinaan myös kukkasen, jonka nimeä AVK vielä oli kysellyt.

AVK otti kehut vastaan hymyssä suin ja kertoi samalla, että juuri tuolla letunpaistajan mainitsemalla nimellä varustettuna oli hän kukkasensa kaupasta hankkinut. Post scriptumina hän sitten kuin yleistä henkeä tunnustellen tuumasi, että taitaisi olla jo korkea aika siirtyä asiallisempiin kirjoituksiin näiden iänikuisten (Kärpäsen huom!) arvaus- ja kyselyleikkien jälkeen.

Tästäkös innostui muutama lukija uudemman kerran kommentoimaan, ja asia siirtyi kokonaan uusille urille. Ensin ehti taas VRK. Hän ihmetteli, löytyikö jostain tosiaankin jotain asiapitoista. Sitten hän kertoi, mitä sanomisellaan oikeastaan oli tarkoittanut. Aihe sai jatkoa, kun VRK zoomasi katsettaan lähemmäksi. Täällä, ilmeisesti VRK nyt tarkoitti lintukotoa, oli kyllä muutamia hyviä kirjoittajia, joiden tuotantoa oikein ilokseen luki.

Myös lettuilija halusi puuttua asiaan, joten Kärpänen taisi ylempänä olevissa arveluissaan olla oikeassa. Letunpaistaja katsoi ainakin itse saavuttaneensa jo sellaisen ikäpyykin, että tällaiset kyselyt ja arvailut olivat aivan omiaan. Muutaman muunkin hän kelpuutti samaan porukkaan, vaikkei ketään nimeltä maininnutkaan. Puisevaksi kävisi elämä, jos kaikki niin asiallisia olivat, vaikka toki joskus saattoi mielipiteensä sanoa oikeisiinkin keskusteluihin.

Sitten hän taas selitti laveasti lintukodon toimintaperiaatetta. Täällä ei ollut tarkoituskaan kirjoitella mitään ”long play” –tyyppisiä (Kärpäsen huom!) pitkiä jorinoita. Jokaisella tai ainakin lähes jokaisella oli olemassa myös oma blogi, jossa saattoi harrastaa vaikka sen tyylistä kirjoittamista. VRK: n maininta ”muutamista hyvistä kirjoittajista” oli tainnut jäädä piikiksi lettuilijan lihaan, kun hän nyt pontevasti puolusti kaikkia kirjoittajia. Huonosti ei hänen mielestään kirjoittanut kukaan. Tyylit ja tavat vain olivat erilaisia, ja juuri siinä piili mielenkiinto. Tietenkään kaikki eivät olleet yhtä taitavia sanankäyttäjiä, mutta eihän tämä mikään kilpailu ollutkaan. ”Jokainen kirnuaa laillaan ja aina voita saa” tekee Kärpäsen nyt tähän mieli lisätä.

Loppupäätelmäksi taisi tulla, että jatketaan entiseen tyyliin. Jokainen lukee niitä juttuja, jotka sattuvat miellyttämään ja kommentoivat niitä tai ovat kommentoimatta. Kilpailemaan jos paremmuudesta käydään, niin siinä kisassa on pelkkiä häviäjiä (Kärpäsen huom!).

No, sitähän oli myös VRK tarkoittanut, saatiin lukea seuraavasta kommentista. Aivan oli hän samaa mieltä lettuilijan kanssa. Ja sitten seurasi taas yksi VRK: n kuolemattomista ajatuksista. Juupa, juu tuumaa Kärpänen antaen VRK: lle mielipiteenvapauden nojalla oikeuden sanomisiinsa, mutta ajatellen kyllä itse tuosta mielipiteestä samaisen mielipiteenvapauden nojalla vähintäänkin ahvenia!

Edelliset kommentit tuntuivat olevan kuin synninpäästö AVK: lle. Nythän tässä sai oikein luvan perästä harrastaa arvausleikkejä. Ainakin yksi tahi peräti kaksi varmaa lukijaa ja arvailijaa oli tiedossa kisaan kuin kisaan. Itseään ei AVK ilmeisesti lukenut VRK: n mainitsemiin ”hyviin kirjoittajiin”, mutta kirjakielestä sanoutui hänkin mieluummin irti.

Vielä lainasi omalla nimellään esiintyvä ”anonyymi” lettuilijan kommenttitekstiä antaen täyden tukensa sille. Noinhan se oli. Tämä uho innoitti AVK: n linkittämään omaan kommenttiinsa tätä ilosanomaa tukevan videoklipin. Sitten oli aihe tai oikeastaan monta aihetta tullut käsitellyksi ja saatettiin siirtyä uusiin.