Siinä askareitaan toimitellessaan antoi Punahilkka ajatustensa viivähtää myös äskeisessä puhelussa. Susi asui kaukana; ei taitaisi tästä susipolusta pitemmän päälle mitään tulla. Ja oliko susi edes siinä tarkoituksessa yhteyttä ottanut? Olipahan vain ihastunut Punahilkan sujuvaan virtuaaliseen kynään ja hauskaan tarinointiin.

No, ei aikonut Punahilkka sillä asialla nyt enempää päätänsä vaivata. Kyllä asiat tuppasivat lutviutumaan juuri niin kuin niiden kuuluikin ilman sen kummempia pohtimisia. Punahilkalla, jolla entisessä elämässään oli ollut kovastikin tapana sairastaa tulevaa tautia, kuten mennyttäkin, oli tässä asiassa vielä paljonkin oppimista, vaikka toki jotain jo oli oppinutkin. Mutta pyhistä päätöksistään huolimatta yllätti hän itsensä tämän tästä saman asian kimpusta; ei sille mitään mahtanut.

Vielä illalla myöhään pirahti Punahilkan kännykkä. Susi sieltä soitteli uudemman kerran. Siinä jutustellessa kääntyi puhe taas blogikirjoitteluun. Punahilkka tuli maininneeksi, ettei vielä yhdeltäkään sudelta ollut aiemmin saanut niin pitkää ja niin hyvin kirjoitettua viestiä. Oliko susi kukaties harrastanut kirjoittamista enemmänkin, kun ajatus niin lennokkaasti ja sujuvasti kulki?

Sitten Punahilkka keksi ehdottaa, että susi itsekin voisi aloittaa blogikirjoittelun. Varmasti olisivat suden blogitekstit mielenkiintoisia ja luettavia, sillä monenmoista blogistia mahtui Susimetsän kirjavaan joukkoon. Susi torjui Punahilkan ehdotuksen oikopäätä. Hänestä ei blogikirjoittajaa saisi, vaikka mikä olisi! Mistä hän edes kirjoittaisi? Ei kait deittikanavalla voinut mitä tahansa kirjoitella?

Miksei voisi, kysäisi Punahilkka. Ja jos ei susi itse aiheita keksisi, niin kyllä Punahilkka voisi muutaman aiheen alkajaisiksi antaa. Susihan voisi kirjoittaa vaikka vuokraisännästään, kun tästä monenlaista juttua jo Punahilkallekin oli ennättänyt kertoa. Vuokraisännästään susi nyt ei ainakaan kirjoittaisi, sen teki susi oitis selväksi. Eikä kirjoittaisi muustakaan, ei hänestä sellaiseen ollut.

Ei yrittänyt Punahilkka enempää sutta kirjoitteluun houkutella, kun tämä niin vastahakoiselta siihen vaikutti. Vielä juteltiin muutama tovi niitä näitä ja sitten toivotettiin hyvät yöt.

Kun Punahilkka aamun varhaisina tunteina pujahti taas Susimetsään, odotti häntä siellä mukava yllätys. Siemen oli kylvetty otolliseen maaperään ja yön aikana se oli kantanut hedelmää. Susiblogistien puolelta löytyi tuttu nimi. Kiinnostuneena klikkasi Punahilkka uuden blogin auki…