KHÄ siis lausui jo kiitoksen sanat kaikille osallistuneille. Joillekin se näytti olevan kuin lähtölaskenta uuteen kommenttivyöryyn. Ensin palasi VRK selittämään, mistä hänen ilmiömäinen sukka- ym. muotimuistinsa oikein juonsi juurensa. Jo pikkupoikana oli VRK imenyt itseensä vaikutteita ympäristöstä pesusienen lailla. Siinä olivat olleet auttamassa niin omat vanhemmat sisaret kuin myös näiden samanikäiset ystävättäret, jotka ehtoisin ennen ”rimpsalle” lähtöä olivat kokoontuneet VRK: n kotiin tälläytymään.

Myös naapurintyttö, josta myöhemmin tuli oikein alan ammattilainen, oli monella tapaa ”opettanut” VRK: ä niin ihmisluonteiden tuntemuksessa kuin muussakin käytöksessä. Mitä tuo ”opettaminen” mahtoi sisältää, sitä ei VRK kertonut, sillä ainahan on mukava toisten uteliaisuutta kiihottaakseen kertoa vain osan asiasta.

Vielä mainitsi VRK erään sukulaisnaisen, edustusrouvan, jonka ”oikeaoppinen sääriristintä” ja  sirot nilkkojen pyöritykset taisivat edelleen toimia vertailukohteina, kun VRK nykynaisten pattipolvia tarkasteli (Kärpäsen huom!).
Kun ei kukaan muu enää jaksanut käydä väitöstä siitä, miten naisten nilkkansa piti ristiä ja miten perintöhuonekaluilla kuului istua, jatkoi VRK uudella alueella. KHÄ oli viimeisissä kommenteissaan maininnut suklaan ja erään sukkamerkin. Nyt pääsi VRK taas loistamaan sukkatietoudellaan ja saipa siihen samaan ympättyä jo moneen kertaan esille tulleen mieltymyksensä naisten saumallisiin sukkiin. Niin sitä pitää!

Muukin herrakansa havahtui. PPHH liitti kommenttiinsa lainauksen eräästä blogista, jossa käsiteltiin menneitten vuosikymmenten muotia. Häntä säesti kohta AMP omalla kommentillaan, johon hän tunnettuun tapaansa yritti saada kevennystä tällä kertaa urheilumaailmasta. Eikä malttanut olla VRK poissa tästäkään, vaan kertoili, miten pukeutuneena ajeli motskarillaan pitkin kylänraittia. Kuvauksen perusteella mahtoi olla melkoinen näky! (Kärpäsen huom!). Kun VRK noin puolta vuorokautta myöhemmin vielä palasi täydentämään kuvaustaan lisäasusteita luettelemalla, ei Kärpänen voi mitään sille, että verkkosilmien eteen piirtyvä kuva väkisinkin naurattaa.

Sanottavansa lähes tulkoon aina yksikön ensimmäisen persoonan pronominilla aloittava UPK palasi myös muistelemaan. Hyi, miten inhottavaa oli ollut, jos pojalla oli hiusrasvaa päässään! Pitkä tukka pojilla oli tuohon aikaan UPK: n ihanne. UPK: n seuraavaa lausahdusta Kärpänen hiukkasen ihmettelee. Kun kaupunkiin lähdettiin, piti aina olla ”laittautunut” edes jonkin verran. Tämän UPK kertoi tehneensä äitinsä vaatimuksesta.

Hoh-hoijaa, aika erikoinen vaatimus äidiltä keskenkasvuiselle tyttärelle, mutta onhan äitejä joka lähtöön, on toki (Kärpäsen huom!). Äiti itsekin oli UPK: n selonteon mukaan edustuskelpoinen hamaan hautaan saakka, joten mikseipä sitten olisi jälkikasvultaan moisia edellyttänytkin (Kärpäsen huom!).

(Edellä olevassa tummennetulla painetussa kohdassa oli Kärpänen ymmärtänyt asian väärin. Selvennys väärin ymmärrykseen ja virheen korjaus seuraavat myöhemmässä postauksessa 3.2.2013.)

Myös AVK palasi muistelemaan. Hän palautti mieliin naisten housuasut ja suositun hattutyylin. Ja vaikka KHÄ oli jo ollut laittavinaan pisteen kommentoinnille, ei hän pystynyt vastustamaan kiusausta (Kärpäsen huom!), vaan hattumuodin innoittamana tuli takaisin ominen muisteluksineen, lisäsipä sekaan vielä takkimuotiakin, joka taas innoitti toiset lämmittelemään jo hiipumassa olevan hiilloksen ääreen.

Yksi lämmittelemään tulleista oli VL. Hän palautti mieliin mustavalkoiset ruudutukset, ja KHÄ oli muistavinaan, millä erikoisella nimellä tuota ruudutusta kutsuttiin. UPK muisteli myös, että nimi oli tuo, eikä ilmeisesti tällä kertaa googlettanut saadakseen asiasta varman tiedon. Kun VL sitten toi esille toisen termin, hyväksyi KHÄ sen oitis ja oli sitä mieltä, että kyseessä oli yksi ja sama mustavalkoinen ruutu.

Kärpänen on kuitenkin asiasta eri mieltä. Mainitut ruudutukset ovat erilaiset. Kumpiakin käytettiin ja käytetään edelleen, mutta ruutu on erilainen. Jottei puhuisi luuloja ja mutu –tietoa, lehahtaa Kärpänen vielä Wikipediaan asiaa tarkistamaan, ja huomaa olleensa oletuksissaan oikeassa. Voi, voi, pientä tarkkuutta toivoisi kommentointiin ja tiedonlevitykseen, kun näin tärkeistä muotiasioista sentään on kyse!

VL mainitsi ruutukeskustelun yhteydessä erään ranskalaisen kuuluisaksi tulleen näyttelijän. Siitäkös innostui VRK taas kertomaan, mitä tuo näyttelijätär oikein oli saanut aikaan meikkausrintamalla. Jotenkin tuo VRK: n kommentista heijastuva asenne tympii Kärpästä niin paljon, ettei se viitsi edes ryhtyä ottamaan selvää väitteen todenperäisyydestä. Olkoon!

Mutta toisen kommentin virheellisen väitteen se kyllä oikaisee. VRK mainitsee, että kaksiosainen uimapuku sai nimensä samoihin aikoihin, kun Mururoan atollilla tehtiin ydinkokeita. VRK: n väitteen mukaan toisella puolella atollia tehtiin ydinkokeita, kun toisella luotiin muotia. Kyseessä on kuitenkin kaksi kokonaan eri atollia, jotka kuuluvat eri saariryhmiin.

Atollilla, joka on antanut nimensä tuolle uima-asulle tehtiin kyllä ydinkokeita, mutta jo vuosina 1946 – 1958, ja kokeiden tekijämaana oli Yhdysvallat. Tuolloin myös koko väestö siirrettiin pois atollilta. Mururoan atollilla ydinkokeita tehtiin paljon myöhemmin, vasta 1966 – 1996, ja tällöin tekijämaana oli Ranska. Niin että kannattaisi varmaan VRK: kin silloin tällöin tarkistaa tietojensa oikeellisuutta siltä vihatulta Googlelta, etteivät menisi vitoset ja kympit sekaisin! (Kärpäsen huom!).

Haa, nytpäs Kärpänen huomaakin, että myöhemmät kommentoijat olivat tarttuneet tähän VRK: n väärään tietoon. UPK kyseli ensin asian perään ja heti kohta AMP. Siitä päästiinkin sopivasti yläosattoman uimapuvun alkuperään. Kukaan ei kuitenkaan tuonut tuohon asiaan enää lisävalaistusta, joten AMP heitto hautautui historian hämärään.

Vielä muisteltiin housumuotia. Kenellä oli ollut pillit, kenellä taas hiihtohousumallia, ja kun housuasia oli saatu käsiteltyä, palattiin kenkiin. Tässä asiassa jo kommentoijien iso ikäero alkoi näkyä, kun VL: n tarjoama kenkämuoti ei oikein tuntunut muista tutulta.

Pitkä kommenttiketju tuli tiensä päähän, kun KHÄ noin viikon kuluttua postauksesta lausui sille loppusanat. Taas oli viisastuttu runsain mitoin, tai jos ei nyt ihan viisastuttu, niin ainakin viisasteltu. Ja sehän se on pääasia, eikös vaan?