Ensimmäinen yllätys oli lähetetyn viestin päivämäärä. Jos olivat ”ehkä”-suden viestit olleet myöhässä, niin tämä se vasta olikin. Viesti oli lähetetty jo lokakuun lopussa viime vuonna eli jopa ennen sitä, kun ss oli lähettäjän kuulumisia kysellyt.

Toinen yllätys oli viestin sisältö. Marraskuun viestissä oli kaikki ollut hyvin, mutta tässä viestissä antoi lähettäjä ymmärtää, että oli omasta mielestään tekemässä pahan virheen elämässään sitoutumalla suhteeseen, josta ei mitään kokenut saavansa. Ilmeisesti kaikki sitten kuitenkin oli selvinnyt, kun jonkun ajan kuluttua suhde taas tuntuikin aivan kelvolliselta.

Oli miten oli. Selkäsairas päätti nyt viimein ottaa yhteyttä ja kysellä, miten asiat oikein olivat. Siltä istumalta näpytteli hän näyttöön numeron ja alkoi odottaa vastausta. Ei hän tullut ajatelleeksi, että ihmiset olisivat töissä eivätkä luultavastikaan kykenisi noin vain puhelimessa lörpöttelemään. Ei vastannut tämäkään ystävä, mutta laittoi hetken päästä tekstiviestin, jossa ilmoitti soittavansa iltapäivällä töistä palatessaan ja autossa istuessaan.

Nyt laitteli ss vuorostaan s-postia. Hän kertoi, mistä tämä äkillinen yhteydenotto oli saanut alkunsa. Sitten hän jäi odottamaan soittoa.

Iltapäivällä se tulikin. Tuntui mukavalta kuulla tuttu, iloinen ääni pitkästä aikaa. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja kertoiltiin oman elämän tapahtumia päällisin puolin. Ystävä tuntui olevan tällä hetkellä varsin tyytyväinen elämäänsä. Suhde seurustelukumppaniin oli edennyt jo niin pitkälle, että asuttiin yhdessä. Loppukesästä oli suunnitteilla useamman viikon lomamatka reppumatkailu-tyyliin. Perheen perustamisestakin oli ollut puhetta.

Kaikki vaikutti siis olevan paremmin kuin hyvin. Ss alkoi olla enemmän kuin tyytyväinen siihen, ettei viesti ollut häntä aikoinaan tavoittanutkaan. Jos hän sen silloin olisi saanut, olisi hän ”neuvoillaan” kukaties ollut vaikuttamassa siihen suuntaan, että ystävä olisi tehnyt elämässään ratkaisuja, joita myöhemmin olisi katunut. Nyt tämä kuitenkin oli selvittänyt ongelmansa, halusi tehdä oman osuutensa suhteen eteen ja ennen kaikkea oli tyytyväinen elämäänsä. Mitäpä muuta saattoi enää toivoa?

Niin, ihmeellistä on viestinkulku. Joskus aikoinaan saattoivat kirjeet postimatkoilla hävitä puutteellisten osoitetietojen vuoksi tai muista syistä. Mahdollista se on nykyisinkin myös sähköisessä viestinnässä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa syy on ilmeisesti ss:n kännykässä, joka ”nielee” viestejä ja aikansa niitä pureskeltuaan palauttaa ne ss: viestitietoihin.

Hauskaa olisi tietää, missä viestit piilottelevat kaikki nuo kuukaudet? Ja mikä ihme saa ne sitten ilmestymään avaamattomina kännykän näyttöön? Pari päivää näitten tapausten jälkeen, heinäkuussa armon vuonna 2011 sai ss vielä yhden kadonneen viestin. Se oli lähetetty 31.12. ja siinä toivotettiin ss:lle hyvää uutta vuotta! Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa…