Olin aamulla lähtiessäni käynyt vessassa ja sen jälkeen ajanut pitkän matkan. Tapaamisen aiheuttama jännitys oli omiaan lisäämään tunnetta, että minun olisi ennen vesille lähtöä päästävä käymään vessassa. Veneessä ei vessaa tietenkään ollut, ei myöskään rannalla minkäänlaista paikkaa, jossa olisin voinut asioida.

Mies ehdotti, että ajaisimme vielä takaisin kylälle, minä voisin käydä kunnollisessa vessassa, ja palaisimme vasta sitten veneelle. Niin teimme ja ajoimme minun autollani takaisin päin lähimmälle huoltoasemalle. Se oli hyvä ajatus myös siinä mielessä, että nyt meillä oli hiukan aikaa tutustua toisiimme neutraaleissa oloissa. Veneessä tunnelma olisi kuitenkin niin intiimi, että tavallisten asioiden puhuminen voisi olla hankalaa.

Sillä aikaa, kun minä olin helpottamassa oloani vessassa, oli mies ostanut meille jäätelöt. Mansikkajäätelöitä nuoleskellen sitten nautimme kauniista kesäpäivästä huoltoaseman ulkoterassin läheisyydessä ja tutustuimme toisiimme alustavasti ihanan odotuksen tunteen kupliessa ainakin minun sisuksissani.

Olin tuohon aikaan huomattavasti hoikempi kuin nykyisin. Olin pukeutunut punaiseen hihattomaan puuvillapaitaan, jossa oli helmaan asti ulottuva vetoketju edessä, ja lyhyeen vaaleansiniseen farkkuhameeseen, jonka helma oli epäsymmetrinen. Jalassa minulla oli mustat korkokengät, sillä tuolloin ei kenkävalikoimani ollut vielä niin runsas kuin nykyisellään.

Siinä jäätelöitä syödessämme kyselin hiukan miehen elämästä. Selvisi sekin, että hänellä oli lapsia, tytär ja poika. Perhe ei mielellään lähtenyt vesille, mikä taas tuntui olevan miehelle henki ja elämä. Taisin vielä kerran palata siihen, miten pettynyt olin, kun mies ei heti ollut kertonut totuutta perhesuhteistaan. Silloin olisin voinut itse päättää, mitä teen. Nyt kiihkeät tunteeni määräsivät tekemisiäni, vaikka niin ei tietenkään olisi saanut olla. Sitten päätin, etten enää vatvo asiaa. Tulemalla tänne liki sadan kilometrin päähän miestä tapaamaan olin jo valintani tehnyt. Otin siitä itse nyt täyden vastuun enkä syytellyt miestä enää mistään.

Kun jäätelöt oli syöty, oli aika palata veneelle. Lähtiessämme huoltoaseman pihasta mies kertoi, että terassilla olleet nuoret miehet olivat luoneet pitkiä silmäyksiä perääni. Erityisesti farkkuhameeni helma oli miehen mielestä kiinnittänyt heidän huomionsa. Tokaisin asiaan vain, että olihan se hyvä, jos nuorilla miehillä oli jotain katseltavaa. Ymmärsin kyllä sanomattakin, että hameenhelma kiinnosti myös seuralaistani ja erityisesti häntä. Olihan hän mainituista miehistä se, jolla oli mahdollisuus ja tilaisuus tutkia sitä jatkossa tarkemminkin. Olin totta kai myös imarreltu saamastani huomiosta. Tuntui mukavalta olla kiinnostava ja haluttu nainen.