Nyt astui kehiin harvoin ainakaan kovin kärkkäitä mielipiteitä lausuva jäsen. Kärpänen oli kyseisen jäsenen toimista aikojen saatossa saanut sellaisen käsityksen, että tämä kaihtoi erimielisyyksiä. Miksi? Sitä on vaikea sanoa, sillä juuri erilaisista, kirjavista mielipiteistähän kokonaisuus muotoutuu kiinnostavaksi ja eläväksi.

Kommentoija oli kiinnittänyt huomionsa siihen, että tavallinen, vaikka sitten humoristinenkin juttu harvoin kirvoitti kommentoijien kielenkantoja. Mutta annas olla, jos sivulle ilmestyi jotain negatiivista! Jo löytyi kommentoijaa joka lähtöön. Kaikki olivat tietävinään asiasta jotakin, ja kommenttiosasto suorastaan pursusi mielipiteitä. Kommenttinsa loppuun jäsen vielä heitti kysymyksen siitä, mikä yhteisön tarkoitus oikein oli.

Seuraavan kommentoijan sytytyslanka oli tällä erää palanut jo lähes loppuun, ja taas räiskähti. Kommentoijaa harmitti se, että ihmisistä, joista vain muutama tunsi toisensa jollakin tavalla, lähinnä pintapuolisesti, yritettiin väen vängällä tehdä porukka, jossa oltiin lähes valmiit käymään vaikka kuolemaan toisten edestä.

Sitten hän muistutti rivienvälilukemisen jalosta taidosta. Jos sieltä osasi lukea yhtä, niin sitten piti osata lukea myös toista. Lopuksi hän kuitenkin totesi, että parasta olisi, jos kuitenkin pysyttäisiin vain kirjoitetuilla riveillä.

Sulkapää ehätti ensimmäisenä älähtämään tästä. Ei ollut montakaan tuntia siitä, kun hän oli ylistänyt tiiviin yhteisön me-henkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nyt oli jo toinen ääni kellossa. Yhtäkkiä tiiviissä, viime talven kovissa paineissa yhteen hitsautuneessa porukassa olikin vielä tiiviimpi muutaman hengen ryhmä, jotka toistensa mielipiteitä tukemalla lyttäsivät ja jyräsivät alleen kenet tahansa.

Nämä henkilöt ivasivat ja silmiään pyöritellen kyselivät toisten kirjoitusten tarkoitusten ja aitouden perään. Suoranaiseen kirjoitusten aliarviointiinkin nämä kurjat syyllistyivät. Eikä tämä ollut mikään eilisen tai tämän päivän ilmiö, vaan samaa ”sakinhivutusta” oli jatkunut jo pitkään. Ja saatiinpa sekin taas lukea tästä kommentista, tällä kertaa ihan suoraan sanottuna, että plagioinnissa ei tähän verrattuna ollut oikeastaan mitään pahaa.

Silläpä lailla! tuumii kärpänen, eikä voi olla kysymättä kommentoijalta mielessään, mikä ihme sitten saa juuri ko. kommentoijan kynsin hampain roikkumaan mukana noin kurjassa porukassa, jossa ei muuta osata kuin olla ivallisia ja ilkeitä?

Ei kärpänen tähän kysymykseen vastausta halua, sillä osaahan se nyt itsekin jotain päätellä, vaikka vain aivoton hyönteinen onkin. Joku on joskus täälläkin maininnut uskottavuusongelmasta. Mitähän sillä mahdetaan tarkoittaa?