Kun Susi oli saanut julkkisvieraansa ulos isosta pesästään, soitti hän Punahilkalle. Pesän koon oli Susi jo ehtinyt mainita ensimmäisessä puhelussaan, ja sekin maininta sai Punahilkan veren kuohahtamaan. Punahilkka oli nimittäin entisessä elämässään saanut enemmän tarpeekseen isojen huushollien siivoamisesta ja saunojen pesusta. Hän näki punaista aina, kun joku susi ryhtyi ensimmäiseksi omaisuuksiaan ja kartanoitaan esittelemään. Mitä pienempi pesä ja mitä vaatimattomampi susi, sitä parempi Punahilkan mielestä.
  
Aiemmassa puhelinkeskustelussa oli jo suunniteltu tapaamista samalle päivälle. Siitä sai Susi pisteitä, sillä Punahilkka ei jahkailijoita sulattanut. Nyt Susi kuitenkin ilmoitti, että koska oli viikonloppuna nauttinut runsaahkosti alkoholia, ei hän uskaltaisi lähteä autolla ajelemaan. Punahilkalla ei silloin vielä autoa ollut, joten ei hänkään voinut lähteä sudenpesään Sutta tapaamaan. Olihan jo sunnuntai-iltapäivä, ja yleisillä kulkuneuvoilla matka, joka ei muuten päätä huimannut, kestäisi useita tunteja.

Puhelimessa sitten suunniteltiin sopivaa tapaamisajankohtaa. Vappu oli tulossa, ja yllättäen Susi kysyi, miten Punahilkka oli sen aikonut viettää. Punahilkalla ei ollut mitään varmoja suunnitelmia vapun varalle, ja niin sitten alustavasti sovittiin, että vappuna tavattaisiin sudenpesässä. Siihen oli aikaa vajaat kaksi viikkoa.

Susi oli lähdössä jo seuraavana päivänä työmatkalle ulkomaille ja palaisi sieltä vasta vapunaattona. Ennen vappua ei siis olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tavata. Päätettiin, että katsottaisiin, miten soittelu ja tekstailu alkaisivat Suden ja Punahilkan välillä sujua. Jos yhteydenpidossa ei olisi valittamista, tapaaminenkin varmaan onnistuisi.
 
Näissä tunnelmissa puhelu lopetettiin.