Mutta Markku ei saanut rauhaa. Ajatukset myllersivät sekavana vyyhtenä hänen päässään. Miten ihmeessä hän oikein järjestäisi elämänsä tästä eteenpäin? Hänellä oli hyvä ja tuottoisa työpaikka tehtaalla, mutta kuka hoitaisi Eskoa silloin, kun hän itse olisi töissä? Entä yövuorot? Mihin pienen lapsen voisi laittaa moneksi yöksi? Kotiin ei häntä yksin voisi missään tapauksessa jättää.

Nyt Markkua jo kadutti, että niin kylmästi oli kieltänyt Sirkan vanhemmilta pääsyn tyttärensä hautajaisiin. Nämä olivat sentään Eskon isovanhemmat, jotka olivat kovin kiintyneet pieneen ja vilkkaaseen tyttärenpoikaa. Eskosta oli ollut paljon iloa heille silloin, kun kaikki vielä oli toisin. Nyt, kun Sirkka oli kuollut, olisi heistä suorastaan korvaamaton apu Eskon hoidossa. Mutta miten ihmeessä Markku nyt kehtaisi pyytää heidän apuaan?

Sunnuntain vastaisen yön Markku valvoi yksin pienessä ankeassa asunnossa miettien tulevaisuutta ja sitä, miten sen oikein järjestäisi. Esko oli viimein monen tunnin itkemisen ja nyyhkyttämisen jälkeen nukahtanut omaan sänkyynsä puristaen nuhruista nallea tiukasti kainalossaan. Markku pohti suunnitelmaa toisensa jälkeen hyläten ne kaikki lopulta vuoron perään aivan mahdottomina.

Tosiasia, joka ei muuksi muuttunut, vaikka sitä miten olisi käännellyt ja väännellyt oli, että Sirkka oli kuollut, ja hän, Markku, oli nyt leski ja alle kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Hän oli ajattelemattomasti katkaissut lähes kaikki siteet niin omiin vanhempiinsa kuin Sirkankin vanhempiin. Vieraalla paikkakunnalla hänellä ei ollut muita uskottuja kuin Eskoa hoitaneet naapurit, eikä hän luonteensa mukaisesti halunnut heillekään kovin paljoa vaikeuksistaan kertoa.

Kun hämärä tammikuun aamu alkoi valjeta kalpean auringon ojennellessa valjuja säteitään verhojen raosta Markun vuoteelle, oli Markku vihdoin tehnyt päätöksensä. Se ei häntä itseään tyydyttänyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta oli kuitenkin lähes ainoa kunnollinen vaihtoehto. Päätöksen tehtyään Markku lopulta nukahti levottomaan uneen, josta Eskon kirkas lapsenääni hänet hetken kuluttua herätti…