Miehen toinen mielenkiintoinen harrastus oli tulevaisuuteen kurkistaminen korttien kertomaa tulkitsemalla. Tuon taidon hän oli oppinut jo vuosia sitten eräältä ystävältään, joka ennusteli tulevaa hyväuskoisille ihan työkseen. Minä en koskaan ollut ollut taikauskoon taipuvainen. En sylkenyt mustien kissojen perään tai pelännyt, mikä onnettomuus minua kohtaisi, jos 13. päivä osuisi perjantaille. Niinpä en nytkään aluksi lämmennyt miehen ehdotuksille katsoa korteista, millaisia polkuja tulevaisuudessa eteeni avautuisi.

Olin aina ajatellut, elämä heittää eteeni sen, minkä heittää. Eivät elämäni tapahtumat siitä muuksi muuttuisi, vaikka mukamas jotain etukäteen tietäisinkin. Sellainenkin ajatus minulla oli, että jos ihminen etukäteen saisi joitakin aavisteluja tulevasta, alkaisi hän alitajuisesti toimia ja tehdä valintojaan noiden aavistelujen suuntaisesti, jolloin joku hatara ennustus saattaisi hyvinkin jollain lailla toteutua. Humpuukia, mikä humpuukia!

Mutta kun mies aina silloin tällöin ohimennen asiasta mainitsi ja paikkansa pitäneitä, toteutuneita ennustuksiaan minulle luetteli, tuli mieleeni, että miksen voisi leikkimielisesti kysäistä, mitä Rouva Fortunalla oli varattuna minun osalleni. Uskoa minun ei tietenkään mitään tarvitsisi, eikä ainakaan ryhtyä elämään ennustusten mukaan, saati pelkäämään mitään. Mutta kokemus olisi sekin, että uskaltaisin raottaa ovea, joka niin houkuttelevasti edessäni oli.

Eräänä iltana otin asian puheeksi. Mies oli heti valmis tulkitsemaan minulle, mitä hän korteista näkisi. Jostain syystä en oikopäätä kehdannut ryhtyä kyselemään, millainen viuhka minulla miesmaailmassa korttien perusteella olisi. Aloitin kyselemällä ensin, miltä työasiat näyttivät. Minulla nimittäin oli tuohon aikaan mielessäni joitakin työhön liittyviä suunnitelmia, joiden toteutumisesta tai toteutumattomuudesta olisin mielelläni kuullut jotakin etukäteen.

Korttien vastaukset eivät nyt aivan sitä olleet, mitä olin toivonut kuulevani. Ei häämöttänyt edessäni ulkomaista työuraa, vaikka juuri sellaisesta oli uumoillut. Muuten näytti kyllä hyvältä. Vaihtaisin työpaikkaa ja olisin tyytyväinen vaihdokseen. Jälkiviisautena voin kertoa, että uskoinpa sitten ennustukseen tahi en, työpaikkaa vaihdoin ja olin uuteen työpaikkaani tyytyväinen.

Kun työasiat oli katsottu, aloin kierrellen ja kaarrellen lähestyä kaikkein kiinnostavinta aihetta. Lopulta sain kakaistua kurkustani, millaisia mieskokelaita kortit kertoisivat tulevaisuudessa lähipiirissäni liikuskelevan. Näkyikö miehiä siellä lainkaan, ja jos näkyi, niin näyttikö yksikään potentiaaliselta ehdokkaalta samaa polkua kanssani tallaamaan.

Mies tutkaili korttejaan ja tulkitsi niitä parhaan taitonsa mukaan. Mutta ei hän mitään varmaa ja pysyvää voinut luvata. Miehiä kyllä liikuskeli läheisyydessäni sankoin joukoin, mutta enimmäkseen yksin sain poluilla vaeltaa. Huokaisten totesin, että eihän sille sitten mitään mahtanut. Sitten muistin, etten luottanut ennustuksiin tipan tippaa. Olisin minä tuon kaiken osannut ilman korttejakin päätellä. Sen verran kokemusta minulla oli viesteistä, puheluista ja treffeistäkin.

Sivumennen sanottuna ovat miehen ennustukset kyllä joissakin asioissa pitäneet hyvinkin paikkansa. Kun uudessa työpaikassa alkoi tulla vaikeaa, suorastaan mahdotonta, mies sanoi korttien kertovan, että selviäisin kyllä voittajana kaikesta. Niin sitten tapahtuikin.

Vain pari tuntia sitten pyysin miestä katsomaan, millainen kesästäni tulisi. Sain kuulla, että edessäni oli loistava kesä kaikin puolin. Sen tietenkin haluan uskoa, ja on minulla kyllä itsellänikin sellainen tunne ollut jo jonkin aikaa. Oikeastaan taitaa olla ihan sama, mitä ennustetaan. Positiivisella elämänasenteella ja iloisella mielellä olen ennekin selättänyt eteeni tulleet vaikeudet. Miksen siis nytkin?