Ihmeteltävän kauan oli malttanut olla hiljaa yhteisön suloinen myrkynkeittäjä. Vaikka muutamat olivat tykittäneet koko arsenaalillaan ja vähän ylikin, oli tämä blogimaailman hämähäkkieläimiin lukeutuva kynäniekka vaiennut tähän asti kuin muuri. (Saattoi sentään muutama kommentointi olla kontollaan hänelläkin, sitä ei nyt kärpänen aivan varmasti muista, eikä niin mitätöntä asiaa viitsi tarkistamaan ryhtyä.)

Mikä vaikenemiseen mahtoi olla syynä, sitä voi kait vain arvailla, samoin kuin sitä, mikä hämähäkkinaisen nyt sai liikkeelle ja ulos kolostaan. Jo kirjoituksen otsikko antoi kuitenkin ymmärtää, että asiaa aiottiin plagioijan ja plagioinnin osalta käsitellä sikkihansikkain tai mikäli mahdollista, vieläkin hellävaraisemmin.

Vuodatus alkoi kohtalokkaan tuntuisilla kysymyksillä. Eikö nyt olisi syytä jokaisen mennä tiukasti itseensä ja vähän miettiä, mistä omat loistavat ideat ja keksinnöt olivat peräisin. Ettei vain joku toinen olisi jo aiemmin mokomat keksinyt, jopa julkaissut. Itsestä vain tuntui, että tämä hieno ajatus oli omien pikkuaivojen tuotantoa.

Hätäisesti ei näihin kysymyksiin kannattanut ollenkaan ryhtyä vastaamaan, vaan parasta oli mennä omaan kammioonsa ja itse tykönään miettiä, mistä kaikki ns. oma tuotanto oikein oli peräisin. Omaatuntoa piti nyt ankarasti  kuulustella ja erityisesti sydämen sopukoihin kannatti kurkistella. Jospa sieltä sitten se vastaus lopulta löytyisi.

Sitten kirjoittaja kaunopuheisesti julisti, miten hän kannatti sitä, että kaikenlainen luovuus sijansa saakoon. Edelleen sama periaate oli ohjenuorana ja neuvonanatajana. Mutta kysymysmerkin sai peräänsä huomio, että kopiointi näytti olevan varsin yleistä netissä yleensä, varsinkin erilaisilla kuvasivuistoilla ja musiikin lataamissivuilla. Lopuksi vielä huomautus, että kannatti olla tarkkana kaiken kanssa, mitä netistä löytyi, ettei vain tietämättömyyttään tai hyvään onneensa luottaen julkaisisi omanaan toisen tekeleitä.

Mutta totta kai plagioinnin ankarin sanoin tuominneet saivat nyt tuta, että kovin löyhin perustein ei kiviä kannattanut käsissään kannistella, ettei vain vahingossa tulisi paiskanneeksi sitä ensimmäistä, sillä sehän kuului sellaiselle, joka täysin puhtain sydämin täällä maallista matkansa taittoi. Käsi sydämelle, mahtoiko lukija tosiaankin kuulua siihen porukkaan?