Arvi päättää komiasti elokuun ja samalla mun nimipäiväplokini. Ens kuussa en meinaa nimittäin enää nimistä jaaritella.

Arvi on suomalainen miehen nimi. Nimi on muunnos muinaisgermaanisesta ja skandinaavisesta nimestä Arvidh tai Arvidher, joka merkitsee kotkaa tai sotilasta. Nimi on annettu vuoden 2009 loppuun mennessä 12 278 suomalaiselle.

Omissa tutuissani ei yhtään Arvia oo. Mutta Arvi Lindin tuntoo varmaan kaikki suomalaiset. Eikös se oo yks niitä ihimisiä, jolla on se kuulusa sinivalakonen ääni. Ihan miellyttävä mies se onki, semmonen tavallinen.

Joo, kesä on ny lopullisesti lopussa. Nimipäivät jatkuu, mutta tämän erän perästä en enää nimiin kajoa, jos ei oo aivan pakko. Siitä meinas tulla jo aivan rasite koko hommasta. Meinaan ku oon ihiminen, joka ei osaa lopettaa, jos on jotain alakanu. Kesällä ku olin monta päivää reissussa, en tietenkään päässy koneen ääreen. Mutta musta ois ollu väärin ”nimiä” kohtaan, jos jotku ois jääny esittelemätä vaan sen takia, etten mää päässy pittiavaruuteen. Hätä keinot keksii, niin tässäki tapauksessa. En ny sano, mitkä ne keinot oli. Viksummat sen varmaan hoksii iteki, jos eivät oo jo hoksannu.

Saa ny nähä, mitä mää ens kuussa kirijotan. Jos ottaski vähäks aikaa lomaa koko plokimaalimasta! Mutta se taitaa olla mulle ylivoimanen homma. Mää oon jääny koukkuun. Onneks tämä ei kumminkaan oo niitä vaarallisimpia koukkuja. Justiin pyristelen irti yhestä, johon kans jo jäin. Mutta oon huomannu, että siitä mää kyllä pääsen irti. Ei siihen tarvita ku vähä tahonvoimaa ja itsekuria.

Ja sitte on hyvä löytää joku korvike sille koukulle. En tietenkään tarkota, että pitää irrota toisesta koukusta ja tarttua toiseen. Ei niin, sehän olis hullutusta. Mutta voi yrittää keksiä itelleen jonku palakinnon, jos pystyy väistelemään ansat. Mää oon ny mielestäni keksiny, ja mukavalta tuntuu.