Markun ollessa lapsi muutti perhe useita kertoja eri paikkakunnille asumaan. Isän suonissa virtasi kauppiasverta, ja hän kokeili kaupanpitoa lukuisissa eri paikoissa. Aina liiketouhut kuitenkin saivat enemmän tai vähemmän kunniakkaan lopun, sillä alkoholi vei miestä, miten tahtoi. Silloin oli taas ammatinvaihdos edessä, ja perheen toimeentulo vaakalaudalla.

Suoranaista nälkää ei perhe koskaan joutunut kärsimään, sillä isä oli kova metsä- ja kalamies. Toimiessaan välillä valtion metsänvartijana kaateli hän myös salaa hirviä, ja tästä kyseenalaisesta riistasta saatiin hyvä apu ruokapöytään. Välillä varsinainen elanto hankittiin viljelemällä pientä maatilkkua, jonka kivisistä pelloista ja navetassa ammuvista parista lehmänkantturasta kiskottiin irti se, mikä saatiin.

Ja kalalle isä oli valmis lähtemään milloin tahansa pitkienkin matkojen päähän. Usein näille reissuille otettiin myös Markku tai jopa koko perhe mukaan, ja niillä yövyttiinkin lämmitettävissä kalamajoissa. Hengenlähtö taisi olla lähellä useammin kuin yhden kerran, kun kalamajan kiukaan pelti lykättiin kiinni liian aikaisin. Mutta kuin ihmeen kaupalla majassa yöpyneet aina aamun tullen virkosivat päitään ulos raikkaaseen ilmaan selvittämään.

Kesäaamuisin isä lähti kalalle jo auringonnousun aikaan ja halusi myös Markun mukaansa, sillä olihan rattoisampaa istuskella ongella jonkun seurassa kuin ypöyksin. Silloin olisi kasvuiässä olevaa Markkua vielä hartaasti nukuttanut, mutta mikään ei auttanut. Ongelle oli lähdettävä, kun isä niin määräsi, ja perheen senpäiväinen ruoka oli kiinni aamun ahven- tai särkisaaliista.

Kaikki saalis kelpuutettiin ravinnoksi. Se, mitä ei syöty, suolattiin talven varalle. Inhon väreet kulkevat vieläkin pitkin Markun selkäruotoa, kun hän muistaa eltaantuneen suolasärjen maun suussaan. Pitkän talven aikana sitä oli tarjolla lähes jokaisella aterialla. Joskus saalista tuli niin paljon, että sitä riitti myyntiin asti, ja välillä isä hankki pääelannon perheelle kalastuksella. Tuore made tai vasta pyydetty hauki olivat haluttua ruokaa läheisen kaupungin herrojen ruokapöydissä...