Kommentointi sen kuin jatkui, ja yhä pitempiä kommentteja sivulle ilmestyi. Seuraavaksi astui esiin lettupannu valmiina iskuun (kärpäsen huom!) itse lettumaakari, joka myös ilmoitti joutuneensa samanlaisen rikoksen uhriksi kuin LL 007.

Kärpänen muistaakin, että joskus edellisen vuoden puolella näin oli lettumaakarin omien sanojen mukaan todella tapahtunut. LM ei ollut suostunut allekirjoittamaan erästä häntä itseään vähemmän mairittelevaa kommenttia, jonka lähettäjäksi hänet oli merkitty. Jo silloin oli hän ollut lähes lapio kourassa (kärpäsen huom!) kaivelemassa esille ip-osoitteita ja tekemässä rikosilmoitusta.


Nyt kärpästä kyllä ihan oikeasti vähän naurattaa. Aika monta kertaa aikojen saatossa on sen postauksiin tullut kommentteja, joista on ilmennyt halu saada selville joko kärpäsen tai jonkun sen postausta kommentoineen ip-osoite. Käräjilläkin sitä oli uhkailtu monet kerrat joko suoraan tai epäsuorasti.

Mistä tuo kaikki oikein kielii? Tuskinpa siitä, että kärpänen sen paremmin kuin jotkut kommentoijatkaan olisivat oikeasti mitään laitonta tehneet. Pikemminkin siitä, että useimmat lukijat ja sen myötä postauksia kommentoivat ovat niin herkkänahkaisia tosikkoja, etteivät kestä heihin itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaikka se olisi aivan oikeutettuakin. Ei tuntunut mukavalta, kun kärpänen laukoi totuuksia ja toi päivänvaloon virheitä, joista mieluummin olisi vaiettu tai painettu ne villaisella.

Saattoi ärtymykseen olla muitakin syitä. Jotkut ihmiset olivat ehkä kateellisia kärpäselle sen rohkeudesta kirjoittaa juuri niin kuin se itse halusi ja puuttua kärkkäästi havaitsemiinsa epäkohtiin. Se ei myöskään kumarrellut sinne tai tänne, vaan jokainen sai siltä ansionsa mukaan tasapuolisesti. Mikään uhkailu, haukkuminen, väheksyntä tai halventaminen ei näyttänyt tehoavan siihen, vaan räksytyksestä huolimatta se jatkoi eteenpäin kuin valtamerilaiva muuttamatta kurssiaan matkustajien toiveitten mukaan.

Monia taas ärsytti se, etteivät he tienneet Noituuksia :) –blogia kirjoittavasta kärpäsestä, Punahilkasta ja NoitaKuvaKuvasta oikeastaan yhtään mitään. Kun ei oikein tiennyt, millainen vastus toisella puolella oli, täytyi yrittää hyökätä ensin, että jotenkin edes pärjäisi.

Lisäksi ihmisillä on taipumus täyttää omilla mielikuvillaan aukot, jotka heillä jonkun henkilöydessä on. Kun kärpäsen tekstit kirpaisivat, oli tietysti aika oletettavaa, että aukkokohdat täytettiin mielikuvilla ilkeästä, yksinäisestä, pahantahtoisesta ihmisestä, joka ei suostunut ”vanhenemaan luonnollisesti” ja jolta puuttui tykkänään oma elämä samoin kuin kaikki kontaktit niin samaan kuin vastakkaiseenkin sukupuoleen.

Tällaisia oletuksia saattoi kommenteista lukea tämän tästä, ja kun ei kärpänen suostunut korvaansa lotkauttamaan niiden suuntaan, saati ryhtynyt niitä oikomaan, sai oma mielikuvitus suorastaan siivet alleen, ja kärpäsestä tehtiin välillä jo oikea noitakin, joka pystyi noitumaan lukijansa niin, etteivät he kerran koukkuun jäätyään enää kyenneet siitä itse irtaantumaan. Tämän jälkeen olikin helppo syyttää kärpästä kaikesta, vaikka koko roskan alkujuuri oli kommentoijissa itsessään.

Mutta palataan takaisin tammikuun 7. päivän kommenttisaaliiseen. Lettumaakari oli taas saanut pään auki ja alkoi räksyttää oikein olan takaa. Mitä kärpäselle enää kuului tipan tippaa asia, jonka asianosaiset olivat jo aikoja sitten sopineet? Sitten viitattiin taas surutyöhön. Oli tässä suruja ollut itse kullakin. Kärpänen ei ollut ainoa, joka elämän sitä puolta oli saanut maistaa.

Lettumaakarin paasaus alkoi vaikuttaa aivan siltä kuin hän olisi asettanut surijat  lähtöviivalle ja sitten olisi katsottu, kenen suru se suurin olikaan. Tässä taas huomattiin, että kärpäsen postausta oli tälläkin kertaa luettu kuin piru Raamattua. Sieltä nähtiin vain se, mikä haluttiin nähdä. Mutta tämähän ei mitään uutta ollut näissä piireissä.

Seuraavaksi yritti LM taas valistaa kärpästä siitä, miten nettiin kuuluisi kirjoittaa. "Sisältökäytännöillämme on tärkeä rooli positiivisen käyttökokemuksen varmistamisessa." Valitettavasti kärpänen on vain pieni aivoton hyönteinen, jonka on kovin vaikea ymmärtää tuollaista kapulakieltä. Mutta lettumaakarille ja muille pikkuyhteisön kirjoittajille se varmaankin oli selvääkin selvempää.

"Älä kuitenkaan ylitä rajoja julkaisemalla vihamielistä sisältöä. Tällä tarkoitamme sisältöä, joka edistää vihaa tai väkivaltaa tiettyä ryhmää kohtaan..." ja samakasa on mielestäni vastaavanlainen ryhmä. (Suora lainaus LM:n kommentista).

Tuo pyyhkäisi vielä enemmän yli kärpäsen hilseen. Mutta lettumaakari jatkoi, kun vauhtiin oli päässyt. Nyt kärpänen kommentoijan mukaan uhkasi kirjoituksillaan jo joittenkin terveyttä ja jopa henkeä. Kas, kas, olipas sille äkkiä kasvanut mahtavat voimat.

Mutta voimia tuntui olevan lettumaakarillakin. Uhkailu alkoi saada jo selviä toimintamalleja. ”Jos jatkat, niin…”. Tähän asti oli lettumaakari ollut omien sanojensa mukaan vielä lempeä, mutta nyt alkoivat astiat olla jo kukkuroillaan lettutaikinaa. Vielä pystyisi kärpänen kuitenkin välttämään pahemmat seuraukset so. karrelle palaneitten lettujen pakkosyötön (kärpäsen huom!), jos se nöyrtyisi pyytämään anteeksi ivailujaan ja lopettamaan ne siihen. Lause sisälsi kuitenkin jo selvän epäilyn, ettei kärpäsestä siihen olisi.

Yhtäkkiä asia olikin kääntynyt täysin päälaelleen! Kärpänen, sivustaseuraaja ja tarkkailija olikin nyt  pääsyntinen, jonka pitäisi pyytää anteeksi niiltä, joiden edesottamuksista, ei aina niin päivänvaloa kestävistä,  se blogissaan oli kirjoitellut! Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus! Ei pidä nyt kenenkään pitkästyä sitä anteeksipyyntöä odotellessaan. Voi olla, että odottelija tulee odotuksessaan pitkiin täihin, ja sehän olisi sangen ikävää!