Kunpa Sirkka tosiaankin vastaisi nopeasti! Pekka oli kalenteria selailtuaan huomannut, että seuraava viikonloppu olisi hänellä vapaa. Sitä hän Sirkalle osoittamassaan viestissä tarjosi oitis tapaamisajankohdaksi. Eihän Pekan tapoihin tavallisesti kuulunut toimia näin ripeästi. Profiilissaankin hän oli maininnut, että muunlainen tutustuminen perusteellisine viestinvaihtoineen ja sen jälkeen puhelinkeskusteluineen oli se tie, jonka avulla hän uskoi sopivan ja oikean kumppanin lopulta löytyvän.

Mutta nyt ei ollut aikaa hukattavaksi. Rauta oli taottava silloin, kun se oli kuumaa. Jos tässä nyt ryhtyi kovin pitkäksi aikaa kaavoja kääntelemään, saattaisi käydä jopa niin, että Sirkka löisi luukut kiinni ja siinä menisi Pekan varma auttaja kuin Kankkulan kaivoon. Joten ei muuta kuin viestiä bittiavaruuteen!

Sirkalle osoittamansa viestin Pekka luki moneen kertaan ja hioi sitä hiomasta päästyään. Ei hän halunnut, että Sirkka tulisi millään lailla epäluuloiseksi. Hänestä oli saatava varma ja luotettava yhteistyökumppani, jonka avulla Pekka kuin Sherlock Holmes ikään selvittäisi Liisan synkän salaisuuden ja paljastaisi hänen petturimaisuutensa, jos ei nyt aivan koko maailmalle niin deittimaailmalle ainakin.

Kun viesti sitten oli lähettämistä vaille valmis, sisälsi se Pekan mielestä kaiken oleellisen. Ensin Pekka kiitteli vuolain sanoin Sirkkaa tämän vastauksesta ja kiinnostuksesta omaa persoonaansa kohtaan. Sitten hän siirtyi itse pääasiaan. Hän kuvaili laajasti iloaan siitä, että Sirkka oli ymmärtänyt tämän yhteydenoton tärkeyden myös asian toiselta kannalta. Tässähän oltiin nyt kuin työtovereita ikään. Tehtävänä vain oli saattaa eräs kurja petturi vastuuseen teoistaan. Sirkasta Pekka varmasti saisi luotettavan yhteistyökumppanin, sellainen tunne läikähteli hänen sisällään.

Mutta ei Sirkan toki niin pitänyt käsittää, että Pekka vain omaa hyötyään ajatellen Sirkasta oli kiinnostunut, ei toki! Kun päätehtävä saataisiin kunnialla hoidetuksi loppuun, mikäpä sitten estäisi miettimästä vähän lähempääkin tutustumista. Sirkka oli Pekan mielestä hyvännäköinen nainen, mutta luonne ja muu olemus sekä ne kuuluisat kemiat sen sitten lopulta ratkaisisivat, miten paljon yhteistä heillä tulevaisuudessa tulisi olemaan.

Lukiessaan viestiään läpi ties kuin monennetta kertaa tuumi Pekka, ettei sitä enää kannattanut muokata. Jos liikaa korosti ”päätehtävää”, saattaisi Sirkka loukkaantua ajatellessaan, ettei itse naisena ja ihmisenä kiinnostanut Pekkaa pätkän vertaa, vaan häntä käytettiin ainoastaan työrukkasena. Sellaisen vaikutelman antamista tuli tässä vaiheessa visusti välttää, mutta liikaa ei saanut myöskään korostaa mahdollista yhteistä tulevaisuutta.

Viestin loppuun Pekka vielä lisäsi puhelinnumeronsa, mutta poisti sen saman tien. Hänelle tuli mieleen, että Sirkka saattaisi hyvinkin tarkistaa puhelintiedot ja huomaisi, että Pekka asui aivan toisella puolen Suomea. Hänhän oli uudessa profiilissaan kuitenkin muuttanut asuinpaikkansa lähelle Liisan ja Sirkan paikkakuntaa. Tällaiseen paljastumiseen ei Pekalla ollut varaa.

Pekka päätti tehdä ”liisat”. Heti huomenissa hän hankkisi prepaid-liittymän. Sirkalle hän ilmoitti, että mielellään ottaisi vastaan tämän puhelinnumeron, mikäli tämä vain sen hänelle halusi antaa. Pekka soittaisi sitten Sirkalle, ettei tälle suotta koituisi turhia puhelinkuluja. Sopisiko tällainen järjestely? Jos se Sirkan mielestä oli jotenkin sopimatonta, niin voitaisiin toki toimia toisinkin. Myös Sirkka voisi ehdottaa, miten edettäisiin, sillä samassa veneessähän tässä nyt oltiin…